Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Antille annettiin »onnen lippu», joka lupasi hänelle paljon hyvää ja vähän pahaa. Rikkautta, rakkautta, monta ystävää, muutamia vihamiehiä, kaunis puoliso ja paljon lapsia on suotu hänen osakseen. Tuo kuitenkin taas teki mielen keveämmäksi. »Vähät siitä», arveli Antti, »jos kohta nuttu menikin ja korvarenkaat ja simsetti ja kaulahuivi, jotka olivat taskussa.
"Sulhaselleni", kuiskasi hän, ja hänen mielestänsä poltti tämä sana huuliansa. Hän ei varmaankaan olisi tätä ehdoitusta tehnyt, ell'ei hän olisi nähnyt Antin kolkosti katselevan häntä. Tätä nähdessänsä nuhteli joku sisällinen ääni häntä siitä suuresta riemusta, jota hän oli tuntenut. Rauhoittaaksensa omaatuntoansa, päätti hän pyytää Arvon luopumaan kolmatta valssia Antille.
Mutta Martti vain nauraa hihitteli Antille, eikä ollut tietävinäänkään. Minkä tähden se nyt noin? kummasteli Antti eikä ymmärtänyt nyt ollenkaan Marttia. Mutta Martti tunsi tunteen yhä paisuvan... »Eikö mennä juomaan pullo olutta?»
Onko Antilla ollenkaan sukulaisia Helsingissä? Ei ole sukulaisia. Eikö? Olisi paljon hauskempi Antille, jos olisi joku perhe Helsingissä, jonka luo voisi mennä. Antin äidillä näytti olevan niin kovin vaikea erota Antista. Siihen ei Antti katsonut tarpeelliseksi enää vastata. Hän alkoi niin huolettomasti kuin suinkin kävellä edestakaisin lattiaa pitkin.
Hanna ei enää jatkanut kyselemistä, tuntui se hyvältä, kun Antti ei enää sure vankeuteen menoa, mutta istui kuitenkin tyynenä ja ajatteli miten mahtoi Antille olla mahdollista mennä Jukelta anteeksi pyytämään, joka oikeastaan olisi pitänyt Juken tehdä.
Tavallisesti hän alkoi Isä meidän rukouksella ja Herran siunauksella tai myös luki hän juhlallisesti ja harvaan joitakuita säkeistöjä ruotsalaisesta virsikirjasta. Saanko lukea vähän Antille, kysyi hän, kun oli löytänyt sopivan raamatun kohdan. Antti ei vastannut, hän vaan mutisi jotain, sen sai ymmärtää miten tahtoi.
Silloin nousi Hanna, pukeutui päivän työpukuun ja hyräillen erästä lasten aamuvirttä irtanaisin mielin riensi ulos. Mielessään muisteli untaan, kun hän oli unissaan Antille kirjoittanut hyvin sievästi kirjeen ja lähettänyt hänelle. Aikoi mennä navettaan karjaansa hoitamaan. Kartanolle tultuaan seisahti katselemaan tuota miellyttävää luonnon juhla-aamua.
Antille oli Vappu lähettänyt sanan, että olisi parasta, että hän, Vappu, ostaisi Yrjänä Kailasen talon Antin ja Pekan osan. Rahat hän antaisi Matille. Grills oli kauan ollut kivulloinen, ja Vappu puuhaili nyt ja hallitsi taloa ja kaikkia sen asioita. Kerran Pekka tahtoi mennä Träskogiin Matti-isäntää tapaamaan.
Voutila, toinen noista tuolla kannella, oli esimerkiksi koko viimeisen vuoden syönyt Antin kotona ja saanut ilman vuokraa asua pienessä huoneessa toisella puolen kamreerin pihan, seinäkkäin renkikamarin kanssa. Palkkioksi oli hän opettanut Antille matematiikkaa ja auttanut häntä ylioppilaskirjoituksissa.
Lyyliä täytyi pitää sylissä, hän parahti heti itkemään, kun koetin laskea pois käsistäni. En päässyt edes muuttamaan Antille toisia vaatteita. Ja taaskin he siinä alkoivat marista. Kuiskaamalla koetin heitä viihdytellä. Elkää, hyvät lapset, itkekö, vieras täti kuulee. Olkaa kilttiä, äiti antaa sokuria.
Päivän Sana
Muut Etsivät