Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Näin sanoessaan Heikki tunsi hämärästi joka sanalla haavoittavansa kaukaista kotitaloa siellä muistojen maailmassa. Hän puhui Antille, ja kotoinen kuva piti samalla häntä luonaan. Sanojensa välillä hän ennätti olla siellä, kuulla isän jotakin puhuvan ja nähdä hänen panevan lakin päähänsä ulos mennäkseen.
Siinä oli monta vertaa enemmän kuin hän oli saanut hopeakaivoksesta. Kauppias ei ollut liioitellut puheissaan. Nyt hänelle kerrassaan selvisi, mitä hänen piti tehdä, ja sen mukaan hän ryhtyi toimiin. Hänen matkavalmistuksensa sujuivat ripeästi, ja kun hän sanoi jäähyväiset Antille, kysyi tämä: "Mihin sinä lähdet?" "Kuninkaan puheille!" "Aiotko sinäkin rakentaa itsellesi tuvan ja kaataa kasken?"
Puhuttiin muista vähemmän tärkeistä asioista. Jussissa oli alkanut kyteä vanha rakkaus yhä kovemmin; hän pelkäsi jo, että jos se Antti nyt taas ennen aikojaan puhui siitä Hyvärisen tytön asiasta. Alkoi jo vähän suuttuakin siitä Antille, mutta ei löytänyt muuta sopivaa keinoa ilmottaaksensa närkästystään, ja varottaaksensa samalla, kuin että sanoi: »Onkin tässä tullut jo kaikki asiat puhutuksi.
Katseli vaan, kun Jukke käyskeli hartiat kaltossa oikealle, suu vähän väärässä, ja kättään puistaen anteli työmiehille neuvoja ja määräyksiä. Anteli varsin näyttääkseen Antille, että se on hän joka johtaa töitä. Ja joutui Antillekin kertomaan, miten nyt ovat työt niin hyvällä jälellä, että ei koskaan ukkovainaan aikana ole näillä vuosin olleet siinä määrässä.
Tyynenä kuunteli Jussi alkua, mutta jo keskipaikoilla kirosi hän Antille: »Yhäkö sillä lemmolla piisaa!» Ja kun siitä ei tuntunut loppua tulevankaan, kiehahti veri, ja kun tuomari oli lopettanut, sanoi Jussi hänelle suoraan: »Elä pölöpötä!» Hänet tuomittiin nyt maksamaan sakkoa oikeuden loukkaamisesta.
Antti koetti kätkeä itseensä kaiken, ettei näyttäisi perustavan mistään mitään, sillä tavalla lieventääkseen Hannan mieltä. Hanna istui Antin viereen ikäänkuin pitelemään häntä, ettei pääsisi livahtamaan ulos, jossa se menisi ensimmäiseksi katsomaan ruunikkoa. Ja siellä säikähtäisi kuoltakseen kuultuaan ruunikon kohtalon, ja tahtoi siitä saada ilmoitetuksi Antille.
Vait, nulikka! Kun minä sanon, että vaihdetaan, niin vaihdetaan. Minulla on kiire. Ja vaihtaja läheni hevosta aikoen ruveta sitä riisumaan. Elä ota sitä hevosta, rukoili poika. Minä lupasin tuoda sen huomenna takaisin Antille. Pois tieltä! Mutta poika ei poistunut. Hän tarttui kaksin käsin rinnustimeen estääkseen toista sitä aukaisemasta. Mokoma nälänkuolio, huusi sotilas ja tempasi miekkansa.
Antin kanssa Pekka jutteli vähän kahden kesken, ennen kuin he erosivat; se keskustelu koski sukulaisten tiedustelemista. Antti lupasi olla säästämättä jalkavaivojaan ja tiedustella joka talosta, jonka lähitse he joutuivat kulkemaan. Mutta eipä niitä taloja monta ollut, sillä Taneli pysytteli aina vain metsäteillä selittäen Antille, että niin oli paras tehdä.
Aurinko paistoi pitkäksi kasvaneelle pihanurmelle, niin että öinen kaste höyrysi. Ilmasta oli usva ja savu kadonnut, ainoastaan korkeiden vaarain liepeillä viipyi vielä vaaleaa savua, joka ei näyttänyt jaksavan nousta mihinkään päin. Hanna oli päättänyt heti aamulla kertoa Antille yöllisen havaintonsa.
Hanna aikoi nyt vielä alottaa puheen, mutta kun Antti muistutti, että »Tuo nyt, äiti, minulle vähän syömistä, ennenkun menet nukkumaan», niin lähti hakemaan ruokaa, eikä hyvin pakottavaa sanomista tuntunut olevankaan, kun kuuli, että Antti aikoo hävittää koulunsa, ja tuntui se varmalta, että kun hän huomenna ottaa Jukelta Antin rahat ja tuopi ne Antille takaisin, niin se rupeaa hoitamaan taloa ja vastustamaan velkoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät