Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
"Kas täällä ... ahaa, nämä ovat Antille, joita hän pyysi ongenkoukkuja, huomaatkos, nämä hän san ... äiti, sinä saat ahkiossa pakattuna olevat; mutta, hm, mitä lempoa nyt ... se on harmillista!" "Onko jotain pois, isä!" "Niin totta tosiaan luulen ... se oli sinulle", kaulanauha, jonka kauppias lähetti". "Kaulanauha, Herra Jumala! Minkälainen se oli, isä? Eihän se vaan ole kadonnut..."
Tämä on minun oma talo rähjäni tässä... Eikö sitä jouda sisällä pistäytymään?» puhui Kaisa. Jussi oli siihen erittäin halukas. Hän viskasi porsassäkin olalleen ja sanoi Antille: »Ka, joudetaanhan me tästä vielä poikkeamaan Kaisan luo.» He lähtivät porsainensa Kaisan vieraiksi. YHDEKS
Wiimein perehtyi hän jotakin wissiä kappaletta tarkastamaan, ja yhä wakaisemmaksi ja tarkkaawaisemmaksi tuli hän. Wiimein waipui hän niin sywään lukemiseen ja tutkimiseen, ett'ei hän näyttänyt huomaawan ulkomaailmasta mitään. Tämä oli Antille tukala hetki.
Sovinto oli nyt lopullinen. Jussi Vatasen sika sattui vielä porsimaan onnellisesti jo viikon kuluttua ja Jussi antoi Antille ilmaiseksi puolet porsaista. Siten tuli sian hinta korvatuksi. Verkavaatteet olivat piloilla, mutta nekin korjasi myöhemmin Kenonen ilman palkkaa, ja Vatanen antoi hänelle vielä Makkos-vainajan verkahousut.
»Mene vain ... joudat mennä ... kelloa sinä et saa milloinkaan, mutta minulla on kello... Suus kiinni! sinä olet semmoinen kaitanenä ... huippunenä ... kuin veitsenkärki ... hieno...» Se oli suurin loukkaus, minkä Antille saattoi sanoa, se, että hänellä oli hieno nenä kuin veitsenkärki.
Minulla on tulevia, isävainaan tulevia ihmisiltä, niin minä saatan siellä nyt, kun ne ovat siellä...» Antti ei kuunnellut pitemmältä Juken sommittelua, vaan jäykästi lisäsi: »Minä menen.» Sen sanottuaan meni. Jukke ei uskaltanut tehdä vastarintaa Antille, pelkäsi, että jos hän Antin suututtaa, niin Antti ei antaisi rahaa eikä hän pääsisi sitten Taipaleen Jörkin kanssa hevoskauppaan.
Keskusteluun ottivat myöskin osaa tuo Antille tuntematon herra ja eräs hovioikeuden asessori, joka matkusti kesälomalta takaisin virkapaikkaansa. Hän oli tullut Leppävirroilta ja saanut sijan kapteenin vieressä; mutta hänen vieressään istui Antti. Sanotaan tosin, että neroja menisi hukkaan ja isänmaa tulisi kärsimään, jos ei kaikilla olisi vapaa pääsö ylöspäin, puheli kapteeni.
Puhuessaan Antille katsahti hän noihin toisiin arvostelevalla syrjäsilmällä, ikäänkuin olisi tahtonut Antilta kysyä, että »ketähän nuokin ovat?» Katse tarkoitti nähtävästi heidän pukuaan, ja seisoessaan ulompana kapteenin kanssa tuli Antti tämän luulonsa johdosta vertailleeksi toveriensa vaateasua omaansa.
Minä hymyilin, nyökkäilin vastaan minkä ennätin ja huusin: "onnea matkalle!" Sitten he taaskin antoivat hevosten mennä ja niin katosivat pian näkyvistäni. Enkä minä tuntenut hiventäkään harmia, saatikka että olisin ollut mustasukkainen ja kateellinen. Päinvastoin soin mielelläni Antille tämän huvin ja toivoin, että hän muuttaisi ajatuksiaan Agnesista ja huomaisi vihdoinkin hänen hyvät puolensa.
Muistelen tässä juuri, että sinä usein ihmettelit, kuinka minä taisin Anttiin rakastua. Niin, Emmaseni, nyt minä sitä itsekin ihmettelen; mutta yhtä totta kuin se on, yhtä varmaa on, että minä kerran olen rakastanut häntä, ja sentähden on parasta, että palaamme siihen aikaan, kun minä kirjoitin Antille kahdeksan, kymmenen sivuisia kirjeitä ja sain häneltä kahdenvertaisia takaisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät