Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Hän ei näyttänyt ollenkaan huomaawan hakijain tuloa, mutta kun häntä nykäistiin käsiwarresta ja muistutettiin hetken tärkeästä merkityksestä, näytti hän ikäänkuin säpsähtäwän, sitten hän loi puhuttelijaansa surullisen ja läpitunkewan silmäyksen ja kasto, sywä huokaus puhkesi samassa hänen rinnastansa. Sen jälkeen lähti hän muiden kanssa pois, sen enempää puhumatta.
Kuitenkin oli pinnistys niin ankara ja silmään pistäwä, että olisi luullut waikka kenen huomaawan jonkun asian olewan pahasti winossa. Mutta isäntä ei waan sitä huomannut, pinnisteli ja hyhyili waan muiden muassa niinkuin paras woiton saaja konsanaankin. Kun wierasten joukossa oli runsaasti nuorta wäkeä, rupesiwat he pitämään wiatonta iloansa.
Hän oli ujostelewa, synkkämielinen, melkein arkamainen ja kartteli muiden ihmisien seuraa. Usein hän waipui alakuloiseen mietiskelemiseen muidenkin parissa ollessaan, mutta kun hän pääsi yksinäisyyteen, painui hän niin sywiin ajatuksiin, ettei hän näyttänyt huomaawan ulkomaailmasta mitään.
Wiimein perehtyi hän jotakin wissiä kappaletta tarkastamaan, ja yhä wakaisemmaksi ja tarkkaawaisemmaksi tuli hän. Wiimein waipui hän niin sywään lukemiseen ja tutkimiseen, ett'ei hän näyttänyt huomaawan ulkomaailmasta mitään. Tämä oli Antille tukala hetki.
"Kaapillisten kellojen aika on ollut ja mennyt", murahti suntio. Tätä wiimeistä suntion tyytymätöntä lausetta eiwät kellon tarkastajat näyttäneet ensinkään huomaawan; he eliwät waan omaa elämäänsä ja pitiwät omaa menoansa. "Onpa se sentään soma kello ... noin pikkunen ja kiiltäwä ja ja noin paljon wiisareita", sanoi joku joukosta.
Waan kun pelkoni oli korkeimmallaan, rupesikin kopina kuulumaan porstuasta, ja samassa astui kauhean luminen mies tupaan. Hän pudisteli lumen pois päältänsä, laski kirweensä laapiin ja kintaansa naulaan, ja meni päätäsuoraa takan tykönä olewan kätkyen ja waimonsa luo hän ei näyttänyt huomaawan minua, kun istuin warjopuolessa. "Kuinka pikku Heikki woipi?" kysyi hän hiljaisesti waimoltansa.
Tultuaan tähän päätökseen, ja kun tie eräässä kohdassa sattui olemaan leweämpi, tohtori kannusti hewostansa ja ratsasti Annan wiereen. Anna ei näyttänyt sitä huomaawan, ja tohtori jäi hetkeksi ääneti. Sitte hän rykäsi ja kääntyi Annaan päin ja alkoi: "Näettekö, neitsyt, mikä ihana aamu, kuinka lehdet nypliwät ja täyttäwät ilman suloisella tuoksullansa?" "Niin", wastasi Anna kääntämättä päätänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät