United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä, lapseni; mutta sano minulle suoraan, naiset ovat aina todellisia kahvikupin ääressä, niinkuin miehet lasin ääressä... Kukatiesi eno suvaitsee enemmän sokeria? Anna minun hoitaa asia, Emmaseni, mutta sano... Nyt tulee Frans. Niin, sen kirjoittaa Aksel ... se on kauheata mitä kaskadi kohisee, tulee tosiaankin vähäkuuloiseksi. Niin, Frans tulee; mitä pidät sinä hänestä? Tyttö katsoi maahan.
Hän ei vielä tietänyt, kuinka pahoin Toivo oli käsivartensa loukannut, hän tiesi vaan että niin oli tapahtunut. Vähän sen jälkeen, kun hän oli kynttilänsä sammuttanut, kuuli hän kahdeksan kauniin äänen akkunansa edessä laulavan: "Hiljaa oi aivan, Myrskystä vaivu pois" j.n.e. Tunnetut laulajamme kunnioittivat murheellista äitiä serenaadilla. Tunnusta, Emmaseni, että tämä oli kaunis teko.
Tuo tosin oli pahasti minulta, mutta, Emmaseni, kukapa on tunteittensa herra.
Tytöt olivat kaikki kääntyneet, ja Emma lensi odottamatonta vierasta vastaan, huudahtaen: "Herra Jumala, se on Väinö; mikä iloinen äkkiarvaamaton tulo! Milloin sinä tulit, ja miksi et ole ilmoittanut meille, että aivoit tulla tänne?" "Siitä yksinkertaisesta syystä, Emmaseni", sanoi Väinö tarttuen hänen pieniin kätösiinsä, "että minä tahdoin hämmästyttää teitä, koska minun piti tuleman..."
Mutta ei täällä, Emmaseni se ei kelpaa vaikka Amerika nyt onkin alkanut käydä valloitusretkillä, sotaa muutakin kuin itseänsä puolustamista varten näes, se on menoa monarkkiaan ellen minä erehdy. Mitä?
Et, hyvä lapseni, se on minun lempipaikkani; tule! No, Emmaseni, sinä näytät niin iloiselta ja terveeltä, sinä olet kuni hiljan puhjennut ruusu aina naurusuin. Niin, hyvä eno, posti on tullut. Vai niin, se ilahuttaa minua. Oliko minulle kirjeitä? Ei ... ei, mutta minulle oli... Ah, ah! eno, minä olen niin iloinen. No mikä sitten? Niin, eno, Akseli tulee tänne, hän tulee tänäpänä. Veljesi?
Muistelen tässä juuri, että sinä usein ihmettelit, kuinka minä taisin Anttiin rakastua. Niin, Emmaseni, nyt minä sitä itsekin ihmettelen; mutta yhtä totta kuin se on, yhtä varmaa on, että minä kerran olen rakastanut häntä, ja sentähden on parasta, että palaamme siihen aikaan, kun minä kirjoitin Antille kahdeksan, kymmenen sivuisia kirjeitä ja sain häneltä kahdenvertaisia takaisin.
Ahaa, ymmärrän ... pieni kotoinen kahakka ... eikö totta? KATRI. Mitä sinulla on sen kanssa tekemistä?... Anna sinä lasten sopia se asia keskenänsä. ALFRED. Joutava asia ... pila ... ei mitään. Hyvä Emmaseni on hieman oikullinen. Sekin?... Hän sanoo, että olen oikullinenkin. ALFRED. Sinun pitäisi ainakin vanhempiemme läsnäollessa... KATRI. Nyt rauhoitu, lapseni; semmoista kyllä tapahtuu.
Nuori kreivi veti suunsa irveesen, ja se oli hymyn muotoinen. Vai niin; no niin, voi olla hauskaa jonkun ajan tutkia kansaa... Suvaitse. Emmaseni, että tarjoan käsivarteni sinulle. Oli jotakin niin mahtavaa nuoren kreivin, sukukartanon-omistajan tavassa, jolla hän kohteli isäänsä, että sen todellakin tuli olla isä, joka semmoista voi anteeksi antaa.