Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Mutta antakaa minun toivoa, että ainaiseksi olette hylännyt tuuman ruveta näyttelijäksi. "Kyllä," kuului tuskin kuultava vastaus. "Ja nyt vaan yksi kysymys enää. Mitä on tehtävä?" "Sitä en tiedä, enkä väiltäkään siitä."
Minulla oli kylläksi tällä kerralla rohkeutta ja woimaa, ainakin enemmän kuin tawallisella ihmisellä. Ennenkuin prowasti kerkesi mitään sanoa, käwelin minä häntä wastaan ja sanoin: 'antakaa anteeksi, herra prowasti, minä rakastan teidän tytärtänne Wendlaa ja hän rakastaa minua; juuri nyt olemme toisillemme tunnustaneet sen, saanko toiwoa teidän suostumustanne ja siunaustanne?
Anteeksi, antakaa toki anteeksi, pyysi herra Hägg uudelleen. Minä en tarkoittanut pahaa. Ehkä joskus voin selittää
Iltamaan vain, sanoi Martin toveri. Niis iltamis te... Jossain sitä nuorten täytyy toisiaan tavata, puollusti Martin toveri. Niin, mutta kun aina. Ainahan sitä ennenkin nuoret pyhäaikoina olivat jalanpäällä. Isäntä taas nauroi omituista nauruaan. Martti läheni isäänsä ja puoliääneen kuiskaten pyysi: Antakaa mulle vähä rahaa. Mitä sinä nyt rahalla? Tarvitsen. Iltamaanko?
"Se on nauranut meille ruotsiksi, mamma", toimitti Antti ja Janne nauroi revetäkseen. "Naurakaahan vielä, että mammakin kuulee..." "Minä teille vielä ... antakaa nyt ne perät, kun antanette..." "Anna pois, Antti, että Jussi pääsee rauhaan", käski ruustinnakin, "johan minä kuulinkin sen äskeisen remauksen..." "No hekkää ... tuoss' on!..."
Eilisestä saakka jäytäneet mietteet olivat kuin pois puhalletut, ja hän virkkoi vähän veitikkamaisesti: Kuinkas olisin virkkanut, kun en voinut tietää, tekikö teidän mielenne tulla mukaan. Antakaa minäkin rupean heinäntekoon! Siin' on harava! Ei, minä tahdon viikatteen. Oikeinko viikatteen ... osaatteko sitten muka niittää? Mitäs en minä osaisi!
Kyllä äiti ymmärtää, että minä en voi pitää ruumiilta ryöstämiäni rahoja. Nakkaa ne sitten herran nimessä takaisin mereen! Semmoiset rahat! Te olette hulluja! kuului ukki henkäisevän. Niin juuri! vahvisti Hanna. Pitäkää te suunne ja antakaa minun puhua lasten kanssa! tiuskaisi taas Söderlingska.
Minä en ole tilaisuudessa saada hänelle siellä vapaata paikkaa ... hän saa mennä alaupseerina; tässä ei muu keino auta. Kulta isä, minä pyydän myös Berndt'in puolesta; antakaa hänelle kello! sanoi Göthilda, luoden rukoilevat silmät isäänsä. Vai niin, sinäkö kanssa, hymyili kapteeni koettaen väkisin näyttäytyä iloiselta; sinä olet kanssa salaliitossa. Niin, isä kulta.
Harmi ja katkeruus karkottivat surun tytön sydämestä; hän vastasi melkein uhotellen: »Teidän huomaamattomuutenne ei ole juuri minkään arvoinen. Antakaa minulle apua; muuta minä en pyydä.» Hämärä aate kasvoi De la Barren mielessä. Pääsemättä vielä oikein selville katseli hän tätä erämaan tytärtä ja toisti viimein: »Minäkö auttaa teitä? Juuri nytkö?
Mutta teille ... ei, antakaa olla sinänsä ... sen neuvon antaa teille muuan, joka tarkoittaa parastanne. Mutta minä tahdon, että teidän pitää povata, Jaana. Jos ette povaa, niin menen minä pois, enkä tule enää koskaan takaisin. No, no, hyvä herra ... kuuma kuin tulen liekki! Näyttäkää kätenne ja syyttäkää itseänne!
Päivän Sana
Muut Etsivät