Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Isä, minä tahdon, että kussa minä olen, siellä nekin olisivat minun kanssani, kuin sinä minulle antanut olet; että he minun kunniani näkisivät, jonkas minulle annoit, sillä sinä rakastit minua ennenkuin maailman perustus laskettu oli. Vanhurskas Isä, ei maailma sinua tuntenut, mutta minä tunsin sinun, ja nämät ymmärsivät, että sinä minun lähetit.
Ja kun hän jaloilleen pääsi, näki hän Liisan pyörittävän Santeria ja Santerin sitten syöksyvän pakoon ja yhä rääkkyvän kuin syötävä. Liisa tuli sitten Iikan luo ja tarttui Iikan rintapieluksiin. »Miksi sinä, Iikka, annoit Santerin lyödä Elsaa?» »Mitähän Elsakin on härnännyt Santeria.» »Se on vale, ja jos olisinkin, niin Santeri on semmoinen, että se haukkuu kaikkia.
Mutta silloin vastasi toinen ääni: "Sehän juuri onkin viimeinen, mistä sinun on luovuttava. Kaikki, mitä annoit, ei ole mitään, jos vain pienimmänkään kipenen omaa itseäsi kätket Jumalalta."
Vaan en olemaan äitinä. Sinä saat ottaa minut semmoisena, kuin olen. Ja sinä olet ennen pitänyt niin sydämmellisesti Eyolfista. Minulla oli niin sääli häntä. Sillä sinä et pitänyt hänestä väliä. Annoit hänen vain lukea ja hautoa. Etpä häntä melkeen huomannutkaan. Niin; minä olin sokea. Aikani ei ollut vielä tullut Vaan nyt se siis on tullut? Niin, nyt vihdoinkin.
Emo tuon sanoiksi virkkoi, itse lausui ja pakisi: "Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin, kun annoit miniän mulle, toit hyvän tulen puhujan, oivan kankahan kutojan, aivan kenstin kehreäjän, pulskin poukkujen pesijän, vaattehien valkaisijan! "Itse kiitä onneasi!
NARRI. Niin, näet sä, kun olen munan lyönyt keskeltä poikki ja syönyt sisuksen, niin sinä saat munan tyhjät kopat. Kun sinä kultakoppaisen kruunusi keskeltä halkaisit ja annoit pois molemmat puoliskot, niin veit silloin oman aasisi selässäs tunkion yli. Vähän oli sulla älyä pääkopassasi, kun noin annoit pois kultakoppasi. Jos nyt puhun narrin lailla, niin anna sille ruoskaa, joka sen ensin keksii.
Ja lemmittyn' kun mulle jälleen Toi onnen, annoit lempes hällen, Taas meitä kauvan palvelit Ja lapsiamme lemmitsit.
Sä siihen ehkä myöntyisit, vaan sitten Lisäisit: "täällä huoneess' ilma on Niin raskas"... Muistatko? En! Muistat kyllä. Voi, Sigrid! Jos et mua rakastanut, Miks annoit kätes, miks et sanonut: En lemmi sua. Silloin en sua oisi Niin kauan vaivannut, kuin tietämättä Nyt tehnyt olen. Taivaan Luoja! Sua En nuhtele, päinvastoin itseäni.
Kiitos siis, ystävä, niistä ystävällisistä sanoista, joilla annoit minun ymmärtää, että joku vielä muistaa minun pieniä, vaatimattomia kynäilykokeitani, jotka kaikilta muilta jo lienevät unhoon joutuneet."
GAUNT. Sun minä sairaaks näen, sen Luoja tietää, Sairaana itse ja kun sun näen sairaaks. Ei kuolinvuotees vähempi kuin maasi, Joss' itse mainettasi sairastat; Ja varomaton potilas kun olet, Niin pääsi voidellun sa annoit hoitoon Sen lääkärin, jok' itse iski haavan. Tuhansin kruunuus mahtuu mairijoita.
Päivän Sana
Muut Etsivät