Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
"Vaikka jo olisi siellä!" vastasi Dami, tietämättä itsekään, mitä hän sanoi; suuttumus ja sivulle sysätyn tunne ne vain panivat hänen suuhunsa tämän epäilevän moitteen. Kirkonkello soitti jo ensimmäistä kertaa; lapset riensivät kylään takaisin. Amrei kertoi lyhyesti Marannalle, miten hän oli koristeen saanut, ja eukko virkkoi: "Katsos sitä onnenlasta! Minä panen sen sulle hyvään talteen.
Ja taas ryhdyttiin lystillisiin lauluihin, ja Amrei lauloi: "Kiinni kultani sain, Nytpä häntä ma vain Pääst'en luotani, en, Sylissäin pitelen". Ja Johannes vastasi: "Ja kultoani koskaan en päästä mä pois, Vaikkapa hän itse tontun kahleissa ois; Ei nauhoin eikä nuorin eikä kahleinkaan Voi immyttäni viedä multa milloinkaan".
Dami se ryhtyi rutosti työhön ja oli riemuissansa, saatuaan punaisen ristinsä valmiiksi pikemmin kuin sisar. Amrei katsahti vain vakaisesti häneen eikä vastannut mitään, ja vasta sitten kuin Dami oli sanonut: "Tuosta isä iloiseksi tulee", löi hän veljeään selkään ja sanoi: "Ole hiljaa!"
Muuta en sano". Amrei istahti. Kaikki kolme olivat hiljaa; viimein ukko sanoi: "Niinhän sinä saarnaat kuin pappi". Mutta äiti pyyhkäsi silmiään esiliinallansa ja sanoi: "Miks'ei? Eihän papillakaan ole muuta kuin yksi pää ja yksi sydän". "Ei vainen!" pilkkasi ukko, "on sinussakin vähän tuommoista hengellistä; kun kuulet pari tuommoista puhetta, niin olet paikalla pehmonen".
"Nytpä pelastimme jonkun sielu paran", huudahti Amrei, "sillä tiedäthän, kuu kaksi ihmistä yht'aikaa ajattelevat samaa asiaa, niin pelastavat he jonkun sielu paran, ja juuri sanasta sanaan samaa ajattelin minäkin, mitä nyt sanoit". "Vai niin? No tiedätkö mistä se tulee?" "Tiedän". "Sanotko mulle?" "Miks'en! Minä, näes, olen ollut hanhien paimenena..."
Vaimot ne supsuttelivat ja viittailivat sitten miehilleen tai sanoivat heille: antakaa meidän haltuumme asia, kyllä me kynimme tuon oudon linnun; ja nousipa karvasta naurua, kun tuolta ja täältä kuultiin, että Amrei aikoinaan oli paimentanut hanhia. Viimein tuli Amrei, mutta hän ei voinut antaa kellekään kättä.
Tuulen puuska tempasi oven auki ja Amrei sanoi: "Avaudu!" Hän lienee muistanut jotakin satua, jossa tenhosana aukaisee noitalinnan. Selja-aholla. Seuraavana aamuna kun setä tuli, niin Amrei ilmoitti hänelle jäävänsä paikalleen.
Kas niin, sido se jälleen kiinni". Huomenaamulla varhain kertoi Amrei Johannekselle kaikki, mitä vanhemmat olivat hänelle sanoneet ja antaneet, ja Johannes riemuitsi: "Voi, taivaan Jumala, anna anteeksi!
Amrei meni huoneesensa ja kovin väsyneenä istahti hän hetkiseksi kirstullensa vetäisemän henkeä; häntä peloitti, hänen oli niin raskasta, kun hän voisi nyt vaan nukkua eikä milloinkaan enää herätä!
"Ei, sinua mä tahdon", sanoi poika, tarttuen hänen käteensä. "Tahdotko?" Amrei ei voi puhua, mutta mitäpä sitä tarvitseekaan? Hän heittää kaikki, mitä käsivarrella on, nurkkaan: mekot, huivit, hunnut, piiput ja avaimet.
Päivän Sana
Muut Etsivät