Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
KULLERVO. Tänne soittos, Tiimanen, sitä tarvitsen. TIERA. Ken tappoi ämmän? VIKSARI. Kullervo, joka taistellessa temmelsi kuin hullu. TIERA. Kuin leimaus miekkansa vilahteli, ja nyrkkinsä, vieläpä kyynäspäänsä ja jalkansakin aika survauksia antoi, ja näytti kuin olisi hän uiskennellut vihamiestensä seassa, joita hän ympäriltänsä viskeli kuin meren vahtoa. Mutta mikä loisto tämä?
Nykyaika kiittäköön, tulevaisuus älköön koskaan unhoittako teitä." Katarina tunsi mustalaisämmän ja muisto siitä hetkestä, jona hän viimeksi ämmän näki nousi hänen sieluunsa. Mutta kun hän tahtoi ämmälle lausua kiitoksensa, ei tätä enää ollut. Mustalaisämmä oli väkijoukkoon vetäinyt; kukaan ei tainnut sanoa, mihin hän oli kadonnut.
Laurin vaimo säpsähti. Poika Juhon kasvot loistivat; ne oikein säteilivät; hänellä mahtoi olla joku erinomainen sisällinen ilo. "Ei ole hätääkään, isä. Setä Juhon rahat ovat hyvässä tallessa; ne eivät tule koskaan enään ämmän käsiin", sanoi poika Juho, ilosta loistavin kasvoin. Laurikin nyt säpsähti ja Laurin vaimo vielä enemmän.
Sitten mietittyänsä vähän aikaa, lisäsi hän: "Niin kait se mahtaa olla: Kääsejä on noudettu ja Varpulan Laurin ottopoika on niiden kanssa lähtenyt". Ja Matti oli nähtävästi leppynyt kun tämän sanoi. Mutta nyt oli ämmän vuoro: "Varpulan Laurin ottopoika!" huusi hän. "Kuka, missä on hän, Varpulan ottopoika!" "Mitä sinä hänestä tahdot?
Välillä hän pyyhkäsi peukalollansa nenänsä alusta, rykäsi, sylkäsi tiepuoleen ja jatkoi: "Mutta mihinpä noita meidänkään varoja säästää, kun ei ole muita perillisiä kuin tämä ainoa poika ja minä sen ämmän kanssa en tässä enää suuria tarvitse. Siihen jäävät loputkin tälle pojalle... Kunpa hän sitte osaisi heitä hallita ja saisi sopivan eukon." Hyvätuulisuuteni lisääntyi.
Huu, sulkekaa porstuan ovi, Juhl!... Huude on niin paksu, ett'ei se tahdo sulaakaan ... pakkanen ei koskaan ole niin purevaa muulloin kuin kuutamolla!" Hän kantoi ämmän toisen vasun ja odotti kynttelin tynkä kädessä, kunnes hän ehti sytyttää tulen pesään... Hän haisi vähän viinalta, niinkuin tavallista oli hänen tullessaan kotiin iltasilla.
Tulin minä myöskin monta kertaa paikoille, jotka ennen asutuita olivat olleet, mutta jotka nyt autioina seisoivat; löysin kuitenkin lopuksi yhdessä talossa yhden vanhan ämmän, joka minun kanssani siitä vähästä tavarasta jakoi, jota hänellä jäljellä oli, ja viivyin minä sitten hänen tykönänsä ja autoin häntä sillä lailla että minä hänelle puita hakkasin, vettä kannoin ja muuta sen kaltaista tehin, jonka edestä hän minulle ruokaa antoi, siksi kuin minä niin paljon paranin, että luulin itseni voivan eteenpäin kävelemään ruveta.
Uoti astui nyt ämmän tykö, antoi hänelle kättä ja huusi korvaansa ukkoisenäänellä: "Jumalan rauha anopille!"
Herman katseli häntä ääneti: hänenkin sydäntänsä särki; vaan ei tyttöraukan kyyneleet, eikä hänen surunsa ihmeteltävä viehätys liikuttaneet hänen tylyä sieluaan. Hän ei tuntenut omantunnon vaivoja ajatellessa ämmän kuolemaa. Yksi häntä vaan kauhistutti: salaisuuden palautumatoin häviö, salaisuuden, josta hän rikastumista odotti. Te olette hirviö! sanoi vihdoin Lisaveta Ivanovna.
Ja sitte hän hymyili niin hyvin, kuin jaksoi ja lohdutti äitiänsä: "kyllä minä paranen; koetan olla kärsivällinen." Siihen aikaan ei ollut lääkäriä kaupungissa, ja he hankkivat luokseen taitavan ämmän, joka oli tottunut semmoisia vammoja parantamaan. Hän asetti taittuneet käsivarret jälleen sijoillensa, ja pani lastoja niiden ympärille ja lastojen päälle taas liinakääreitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät