Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
"Mutta odottakaahan toki minä minä en saata kieltää, että minä " "Rakastatte minua, sen tiesin kyllä," sanoi hän ja kietoi kätensä hänen ympärillensä ja suuteli häntä. "Ei auta yhtään vastustella minua, kyyhkyseni; minä olen jo aikaa lukenut silmistäsi, että se sinua vaivasi. Muuten et sinä ole ainoa." "Miten hän luulottelee!" huudahti Amalia ihailua täynnä.
Hän pyyhki hikeä kiiltävältä otsaltaan, ja samalla hänen pienet silmänsä kääntyivät levottomasti ja odottavasti vieraasta toiseen. »Vie, Amalia, lasinen heillekin, jotka häntä vartioivat», sanoi hän tarjoilijaneitiin kääntyen. »En tahdo heille kostaa sitä, että he auttavat syöksemään häntä perikatoon.»
Ja kuinka hän on minua luulotellut, ett'ei hänellä muka ikänä ole korttia kädessäkään ollut! Ja lisäksi vielä niin suuri summa! Ei, se on mahdotonta, minä en voi tätä saada päähäni. AMALIA. Kas niin, nyt sinä kuitenkin rupeat murehtimaan tuota asiaa, vaikka äsken lupasit olla järkevä. Heitä jo kaikki nuo ajatukset mielestäsi!
He olivat muka kuitenkin kyllin ystävälliset samalla kertaa neuvomaan hänelle varman keinon, jonka kautta hän voisi pelastua taloudellisesta ahdinkotilastaan, jättämällä hänelle kirjeen, jonka Amalia oli Iidalle kirjoittanut.
BERTHA. Mitä sinä oikeastaan tarkoitat? AMALIA. Tarkoitan vaan, ett'et sinä vielä tunne tuon huikentelevaisuuden hirveätä suuruutta. Oi teitä, miehet, miehet! BERTHA. Tiedätkö kenties jotakin uutta tuohon äskeiseen juttuun? AMALIA. Josko tiedän? Oo, lapsiraukkani, mun onneton, hyljätty lapsiraukkani!
Eräänä päivänä, kun hän meni nuottikirja kädessään ottamaan soitannon opetusta, tuli Pietari juosten hänen perässään ja teki arastelematta seuraa. "Hyvää päivää, hyvää päivää, neiti, kuinka kuuluu?" sanoi hän häikistelemättä. Oli jotain niin hienoa hävyttömyyttä koko hänen olennossaan, että Amalia antoi sen vaikuttaa itseensä.
"No, onhan se tuo pikku porsas taas vesitynnyriä sotkemassa!" pari korvapuustia "ja siinä sinä, Amalia, istut ihan rauhassa ja katsoa töllötät vain!" enempi korvapuusteja "Adolfiina, missä sinä olet?" Lapsi, jota huudettiin, tuli ulos. "Minä olen istunut sisällä ja lukenut katkismusta."
Että minun juuri tällä hetkellä suotiin toimittaa tämä pieni hyvä työ, sen katsoin merkiksi, että kaikki oli sovitettu ja että nyt sain rohkealla mielellä alottaa uuden elämän. "Näytäppäs, mitä olet ostanut". Täti Amalia pisti päänsä ulos etuhuoneesen, hän ei malttanut odottaa siksi kuin tulin sisään. "Olen jättänyt koko asian sikseen, täti, en menekään tansseihin". "Oletko sairas, Maria?"
"Minä jätän huoneeni kernaasti määräämättömäksi ajaksi tämän nuoren miehen käytettäväksi, joka hallituksen vihan uhalla pelasti ystäväni Jakobsson'in vaarallisimmasta tilasta, johon ihminen voi joutua. En myöskään säästä mitään vaivoja, jotka voivat edistää hänen paranemistaan. Myöskin Amalia on tarjonnut apuansa ja haluaa ottaa osaa sairaan hoitoon".
Minä kolkutin hiljaa ovea ja sisältä kysyttiin: Kuka siellä kolkuttaa? Helmikankaan poika, vastasin minä. Silloin aukeni ovi, ja minä astuin sisälle. Sinä tulit nyt jutuilleni, niinkö? kysyi Amalia, seisoen keskellä laattiaa. Niin tulin. Istu! Hän osotti sormellansa lavitsaa pöydän edessä. Minä istuin kohta.
Päivän Sana
Muut Etsivät