Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
"Ole vaiti, sinä nenittelijä", keskeytti häntä Nefnef. "Ja te, Amalia, muistakaa meidän molempien tilaa. Minä olen teille ilmoittanut tunteen, jota te olette pilkannut ja halveksinut. Minä en ole tottunut vastahakoisuuteen. Paitse sitä on isänne herjannut minua ja sitä en ikänä voi unhottaa. Hän on tätä nykyä yksi vaarallisimpia vihollisiamme.
AKSEL. Te olette kuitenkin niin kauan kuin mahdollista peittänyt vikaani, sillä tiedänhän sen, te ette ole mikään kielikello, mutta ystävyytenne Berthaan pakoitti teitä viimeinkin puhumaan ja asia on nyt siis ilmi tullut. AMALIA. Mutta minä vakuutan, en koskaan ole kuullut
Amalia vaaleni, Engebretsen punastui. Ainoastaan Pietari säilytti tyyneytensä. "Tuletko jo takaisin?" änkytti Amalia. "Tulen ja tesmällisesti sittenkin." "Tesmällisesti" oli matamin lempisana. Kun hän oli aikeessa käyttää nyrkkejään, oli hän aina jotenkin "tesmällisesti." "Täällä on vieraita, näen minä." "Niin," sanoi Pietari ja nousi tyynesti.
Taidanko olla itkemättä, kuin ajattelen niitä iloisia hetkiä, joita me nuoret olemme yhdessä viettäneet tanssien ja laulaen. Kaarle Olavi. Jaa, ne olivat tosin suloiset hetket, Amalia! Ne hetket ovat muistoni ihanimmat timantti-päärlyt! Eläköön tanssi ja kaikki nuoret kauniit naiset! Amalia. Ja kuin nyt ajattelen, että kenties näen teidät viimeisen kerran .. voi! voi! Kaarle Olavi.
Ovessa tuli Nefnef häntä vastaan ja pidätti häntä. "Mamseli Amalia", sanoi hän innolla, tarttuen hänen käteensä, "mitä tahdotte ruhtinaalta?
BERTHA. Mutta, hyvät naiset, minä olen niinkuin puusta pudonnut! Mitä tarkoitatte tuolla hirmuisella uutisellanne, maidoillanne ja rohdoillanne? Tämä varmaankin on joku erehdys! AMALIA. Mitä! Ettekö ole ottanut myrkkyä? AKSEL. Myrkkyä? Minä? BERTHA. Myrkkyä? Mitä hän puhuu? AMALIA. Mutta olenhan sen itse teille sekoittanut! AKSEL. Mitä helkkarissa? Oletteko te sekoittanut minulle myrkkyä?
Minä mielestäni näen jotakin punaista hänen päällänsä. Hänen mekkonsa on varmaan verinen". "Mitä sanot?" huusi tulisesti Amalia, unhottaen huolettoman äänensä. "Mutta mitenkä voit sen nähdä niin kaukaa?" Fredrika purskahti nauruun. "Ole vaiti!" sanoi äiti, pidättäen kujeellista hymyä, joka varsin hyvin kaunisti hänen muuten vakaisia kasvojansa.
AKSEL. Teidän terävä järkenne on ainoalla katsahduksella käsittänyt sieluni sortuneen tilan. Te olette kauan tietänyt asioita, joista Berthalla ei ole aavistustakaan ollut; teille ei hirmuinen, vastustamaton pelaamisenhimoni ole mikään salaisuus ollut. AMALIA. Hyvät ihmiset! Se on siis totta!
Täti Amalia, isäni serkku, joka piti huolta talosta äitini kuoltua, oli yhtä suuressa hommassa pitojen tähden kuin minäkin. Hän antoi minulle neuvoja vaatteitteni suhteen ja minun piti sekä kävelemän että niiaaman hänen katsoessansa; hänkin oli ennen aikoinansa ollut semmoisissa paikoissa ja ymmärsi näitä asioita. "Millä minä reunustan päällyshameeni?" kysyin minä. "Pitseillä tietysti.
AMALIA. Minä en ole hullu minä en ole saanut kokoon, en niin mitään, sen tiedät aivan hyvin, vaikka olet olevinasi niin viaton ja minä käsitän kyllä, että olette samassa liitossa. Niin, niin, te olette molemmat juuri yhtä hyviä, yhtä hyviä! Mutta sen vannon: en ikänäni enää teidän huoneisiinne astu. Hyvästi, mokoma mokoma herskaappi !
Päivän Sana
Muut Etsivät