United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Gunhild tointui ja Anna oli vähällä itkeä ilosta kun hän taaskin loi silmänsä auki. "Armas, mikä sinua niin ahdistaa", sanoi hän. Hän kumartui hellästi Gunhildia kohti. Gunhild katsoi häneen jäykillä, levottomilla silmillään ja vaikeni. Viimein puhkesi hän ikäänkuin huokaukseen: "Lapsiraukkani, lapsiraukkani!" Muuta vastausta he eivät saaneet. Bård alkoi kummastua.
"Ja sano nyt", päätti Rusticiana kertomuksensa, "mitä minun on tehtävä! Kuinka saan lapsiraukkani pelastetuksi? Minne vien hänet?" Cethegus avasi silmänsä, jotka hän nyt kuten tavallisesti miettiessään piti puoleksi suljettuina. "Minnekö Camilla pitäsi viedä", sanoi hän. "Ravennan hoviin." Rusticiana hypähti ylös: "Mitä tuo myrkyllinen pila on olevinaan?"
Voitte olla varma siitä, että minä en harmittele, kun minulla on täällä kaikkea, mitä tarvitsen, lämmintä ja hyvää ruokaa, jotavastoin lapsiraukkani saavat ehkä kärsiä vilua ja nähdä nälkää. Onhan tämäkin jotakin, synnyttää taas uusi lapsi lisäksi, se lisää vaan meidän kaikkein kurjuutta."
Minä käärin alastoman, värisevän, märän lapsen huntuuni, vein sen Hannu-mestarin pajaan ja panin sen yhteen koppaan ahjon päälle, joka oli vielä lämmin. HANNU-MESTARI. Se on totta. Seuraavana aamuna löysin minä korin, jossa oli lapsi. Minä annoin kastaa lapsen Liisaksi. Hänen armonsa Ruusuposki oli lapsella kummina. KUNINGATAR. Missä on lapseni? Oma, rakas, kadonnut lapsiraukkani!
Toimittakaa vain vaikka alustan luontia, sitä minä olen tehnyt ja vesi on suussa herahdellut sitä tehdessäni, kun olen ajatellut, että tämänkin työn palkkana on leipäpala suuhun lapsilleni. Olipa työ nenälle tai hartioille käypää, kyllä minä teen ja iloisella mielellä, kun vaimoni ja lapsiraukkani ruokaa saavat, ettei tarvitse niiden nälkään kuolla.»
Harvoin enää kävin kotona, sillä siksi oli minulla kuitenkin vielä omaatuntoa, että kammoksuin katsella vaimoni päivä päivältä yhä vaalenevia kasvoja ja lapsiraukkani tuskaa. Mutta kotia tultuani aina humalapäissä raivostuin, paha henki valtasi minut kokonaan.
Kun lapsi kerran oikein suloisesti nukkui hänen helmassaan, kumartui hän sitä kohden ja huoahti: »Katsahda, hyvä Jumala, tämän lapsiraukkani puoleen, joka lepää helmassani! Tässä pimeässä, kylmässä holvikomerossa, vailla aurinkoa ja lämpöä, vailla virkistävää ilmaa kadottaisi kukkakin pian loistonsa ja värinsä ja kävisi kalpeaksi ja kituvaksi.
BERTHA. Mitä sinä oikeastaan tarkoitat? AMALIA. Tarkoitan vaan, ett'et sinä vielä tunne tuon huikentelevaisuuden hirveätä suuruutta. Oi teitä, miehet, miehet! BERTHA. Tiedätkö kenties jotakin uutta tuohon äskeiseen juttuun? AMALIA. Josko tiedän? Oo, lapsiraukkani, mun onneton, hyljätty lapsiraukkani!