Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Lieneekö hän mielessään pitänyt wiimeistä isoa wahinkoansa wai lieneekö kaihtenut minua? Kun olimme nuo kolme kuukautta olleet säästäwäisiä ja ahkeroita, olimme ansainneet koko lailla rahoja, hywä uuden elämän alku... Eräänä kertana rupesi mieheni innokkaasti esittelemään, että minä lähtisin nyt kotipuoleen. 'Emmekö lähde nyt jo yhdessä pois täältä? sanoin minä.
Jumalat jumahtelivat: "Liekö loppu luomakunnan vai alku elämän uuden?" Lauloi kaikki luonto laaja: "On riemu elämän uuden vertaisesta veljestämme, kuolottoman kunniasta."
»Oi valtias, kun korkean tään riemun, min minuun lietsot puheellas, ma luulen sun siellä, miss' on alku, loppu hyvän, näkeväs niin kuin nyt sen näen minä, se mulle rakkaamp' on; ja rakkain siksi kun tunnet sen sa Luojaa tuntemalla. Ma hälle näin. Hän mulle: »Toden jos sulle näyttää voin, sa kysymyksees saat kääntää kasvos kuin nyt käännät selän.
Ja sitäpaitsi: minä luulen, että me kaksi ymmärrämme toisiamme parhaiten myrkkypikari edessämme. GRANSKOG: Ymmärtäkäämme siis toisiamme. KERTTU: Minä uskon, että te rakastatte minua. GRANSKOG: Alku on hyvä. KERTTU: Mutta uskokaa te myös, että minä rakastan teitä. GRANSKOG: Sitä on minun hiukan vaikea uskoa. KERTTU: Huomatkaa: me puhumme myrkkymalja edessämme. Minä olen teitä aina rakastanut.
"Tänne ei mene yhtäkään tietä ja heillä kyllä on tärkeämpiä asioita ajatella, kuin meitä häiritseminen". "Niin", sanoi Fredrika, "heillä ei suinkaan ole paljon aikaa, kun tulevat ajetuiksi jälleen kotiin Venäjälle". "Hm", virkkoi Paavo: "Alku työn kaunistaa, Lopussa kiitos seisoo".
Ja Rejer lähetti sitäpaitse omasta puolestaan sata taaleria niistä kahdesta sadasta kahdestatoista, jotka olivat tulleet hänen puoleksi osakseen. He tunsivat nautintoa siitä riemusta, jota rahakirjeet herättäisivät saavuttuaan seudulle, ja pitivät itseään oikein sankareina ja keksijöinä... Eikä tämä kuitenkaan ollut kuin alku kalastukseen!
Ehkäpä siinä lienee jokin alku raamatullisten ennustusten toteutumiseen lähimmässä tulevaisuudessa, mikäli ne koskevat tätä kansaa, joka on niin monta vuosisataa ollut hajoiteltuna kaikkiin maihin ja halveksittuna, pilkattuna ja vainottuna. Täkäläiset kristityt ovat alkuaan kaikki kuuluneet kreikkalaiseen kirkkoon ja vielä nykyäänkin ovat suurimmaksi osaksi sen jäseniä.
Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät.
"Ma käsken, ketä lemmitsen; Mut vait'olo, kuin Lucretian kalpa, Lävistää multa sydämmen. M. O. A. I., olenko halpa?" FABIO. Pomppaileva arvoitus! HERRA TOPIAS. Oiva tyttöletukka, sen minä sanon! MALVOLIO. M. O. A. I., olenko halpa? Ei, mutta alku, annappas olla, annappas olla! FABIO. Minkä myrkkykeitoksen hän on laittanut hänelle! HERRA TOPIAS. Ja mitä vauhtia haukka siihen iskee!
En tiedä kuinka hänen laitansa lienee ollut. Välistä luulin, että hänkin on samaan onnettomuuteen joutunut; välistä taas epäilin. Ah, sehän se oli minun rakkauteni alku ja loppu, etten minä sitä tiennyt. Siitä nousi temmellys minun rintaani, siitä alkoivat minun unettomat yöni.
Päivän Sana
Muut Etsivät