Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kaksi viikkoa sitten oli hän lähtenyt kauppa-asioilleen Tukholmaan ja nyt pelätään hänen menneen Tukholman kautta Amerikkaan. Rouvakin oli päivällä käynyt tukkukauppiaan luona ja itkusilmin lähtenyt pois. Aleksein matkaan yhdistetään erään nuoren ja hienon naisen katoaminen, tiedetäänpä puhua eräästä keppiherrastakin, jolta Aleksei olisi ostanut itselleen passin.
Miihkali tulkitsi taas, ja kun kaikki upseerit tointuivat hämmästyksestään, sanoi Aleksei: »Onpa ihme, että hän elää. Minä vein hänet kauhuista ja kuolemasta veteen rannan ruohokon taakse. Aallot lienevät antaneet hänelle sen suojeluksen, jota minun käteni ei kyennyt antamaan, koskapa hän vielä elää.» Ruhtinas kääntyi upseerien puoleen. »Missä ne ovat, jotka te veitte pois vangeiksi?»
Ihmetellen mitenkä niin pitkä ja paksu mies saattaa kammoksua muutamata rommipisarata, punnitsi Aleksei kaksi naulaa prenikoita ryypyn edestä. Ne kelpasivat Topiaalle. Simo lähetti vanhalle äidilleen Topiaan mukana terveisiä, kahvia, sokuria, rahaa ja tiedon, että hän jouluna pääsee kotona käymään.
Yhdestä ainoasta sanasta, jonka he viikon kuluttua varmaankin unohtaisivat, ovat he valmiit taistelemaan ja uhraamaan ei ainoastaan elämänsä, vaan omantuntonsa ja niiden onnen, jotka... Mutta minä olen vakuutettu, että te ette ole riidan alkaja. Varmaankin oli Aleksei Ivanitsh syypää". "Minkästähden te niin luulette, Maria Ivanovna?" "Niin vaan... Hän on semmoinen pilkkakirves!
»Jos minun mieheni eivät joudu ensiksi, saavat he juoda kuumaa puuroa», vakuutteli Petter. Komppaniat syöksyivät esiin ja tekivät kunniaa, kumpikin aivan yht'aikaa. »Minäpä voitin!» riemuitsi Ivan. »Et paremmin kuin minäkään», vastasi Petter. Aleksei koetti taas välittää. »Ei», sanoi hän, »ei paremmin eikä huonommin kumpikaan. Te olette molemmat ripeät ja kummallakin on hyvä komppania.
Minä en rakasta Aleksei Ivanitshia. Hän inhottaa minua, mutta kumma kyllä: en soisi millään muotoa, ett'en minä olisi hänelle mieliin. Siitä olisin niin kovin levoton". "Kuinka luulette, Maria Ivanovna: oletteko hänelle mieliin vai ettekö?" Maria Ivanovna punastui. "Luulisin..." sanoi hän, "kyllä se niin taitaa olla". "Mistä sen päätätte?" "Hän on kosinut minua". "Kosinut? Hänkö kosinut teitä?
Viekää kukka puutarhasta korpeen, ei se siellä kauankaan kukoista. Ei mikään hedelmä tuleennu. "Raakako minä olenkin." "Ajatelkaapa navetan sijaan muotimakasiinia, koruompelua tai..." "Sanokaa." "Minä ajattelen turhuuden ja himojen markkinoita." "Nythän te olette kummallinen." Aleksei jo maistoi tappion esimakua; hän vaaleni enemmän kuin äsken. "Ja te olette kunnoton! Hahaa. Teidän maljanne!"
Mutta äkisti virkahti Aleksei, joka oli koko ajan pitänyt ajatuksensa selvillä: »Mitähän tämä maksaisi meille, jos ruhtinas saisi edes aavistuksenkaan sinun käskystäsi!» Ivan tunsi tuosta muistutuksesta mielessään vähän rauhattomuutta ja tiuskasi heti: »Ole vaiti äläkä ennustele pahaa!» »En minä ennustakaan mitään pahaa», vastasi Aleksei, »minä vain puhun tanssista.
Ukko kertoi jo vieraastansa, Iivanasta: Rehentelijä, morkkasi hän sitä Osiipalle; risti valanmerkiksi silmänsä ja vannoi: Vot vannon... Ristiytyen vannon, että rehentelijä... Kuin? A vot! Ja hän selitti, jatkaen: Tulee, vot sanoo ... Aleksei Mihailovitshista, pristavistakin sanoo, jotta ei ylhäisyys, vaan ainoastaan sukuisuus ... jalosukuisuus!
Aleksei nousi kehottaen: »Tulkaa nyt pois, lähtekäämme jo levolle.» »Vai levolle!» ihmetteli Ivan. »En, minä en lähde levolle, minä tahdon huvia. Soittoa! Tanssia! Sitä minä tahdon. Minun korvissani kaikuu ainiaan tuo tämän maan kirottu kieli. Kun sinä naurat, kuuluu se minun korvissani kuin »armoa!» Kun lasit tuossa helisevät, kaikuu sekin »armoa!» Näetkö tuota pitkää varjoa!
Päivän Sana
Muut Etsivät