Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Miihkali seisoi aivan liikahtamatta, vaan kuitenkin näkyi niin selvästi hänessä elävä ja kuohuva voima, kun hän vastasi: »Taistelun ikävä se tuo liekkiä sydämeeni ja silmiini, ja silmäni vain sanovat, mitä mieleni ajattelee.» »Mitäs sinä sitte ajattelet?» kysyi Elina. »Minä en sinua ymmärrä.» »Minä aion seurata muita taisteluun ja pysyä siellä niin kauan, kun sotaa kestää.»
Ja sitte aina kun sinulla ei ole yösijaa, vaan täytyy ollasi yötä metsässä, kuinka monesti sinä ajattelet: voi hyvä Jumala! minulla on sentään ollut omat huoneet ja seitsemän tehtyä siaa, ja astioita tarpeeksi, ja lekkerillinen viiniä kellarissa... Enkömä mene tuomaan sinulle lasin viiniä? Maltappas, minä tuon! Alakuloisena pitää juoman viiniä.
"Samahan sekin on", oli lyhyt vastaus. "Kuules Ville! minäpä tiedän mitä sinä ajattelet nyt", sanoi Miina, "sinä luulet minua " "Tiedänpä minäkin mitä ja ketä sinä aina ajattelet", tarttui Ville puheesen. "Ja ketä?" "Sitä oikeaa", sanoi Ville ja hyppäsi keveästi aidan yli. Miina vaaleni ja lähti Villen perästä kartanoon astumaan.
Eugen ei vastannut, hän vain katsoi Doraa tuolla ihmeellisen rauhallisella katseella, joka silloin, kun hän oli kiihdyksissä, oli niin piinallisen syvä ja läpitunkeva. "Anna anteeksi, Eugen", sanoi Dora, joka heti katui sanojaan, "en tarkoittanut pahaa ... sitä, mitä sinä ajattelet ... oletko vihainen minulle?" "En en ole ... hyvää yötä!..." Hän ojensi Doralle kätensä ja nosti hattuaan.
Niinkö!... sepä vasta olisi hauskaa!... ja silloin saisin tanssia...! Johanna!... Niinkö maailmallisia asioita sinä vaan ajattelet?... Sinun pitäisi muistaa, että valmistat itseäsi par'aikaa ensimäiselle Herran ehtoollisellesi. Siinä nyt näette itsekin!... Olen liian vanha sellaiseen. Paremmin minä sopisin morsiameksi kuin käymään rippikoulua.
"Niin se on vähän vaikeata sanoa voinko minä nähdä hänen sydämeensä..." Samassa avasi Eugen oven oman huoneensa ja etehisen välillä. "Dora, mitä sinä ajattelet?" sanoi hän ankarimmalla äänellään, rypistäen kulmakarvojaan, "lopeta heti puhelusi. Sinulla ei ole enää kuin kaksikymmentä minuuttia pukeutumiseesi..."
KORTESUO. Mitä sinä ajattelet, Anna Liisa? Kun näin häiritset vieraiden iloa. ROVASTI. Te olette siis vakaasti päättänyt purkaa? ANNA LIISA. Se on jo purettu. Se täytyi purkaa. HUSSO. Siinä nyt kuulet, Pirkko. Mitä olen minä sanonut koko ajan? Anna Liisa ei ole Johannesta rakastanutkaan. Mitä sitä niin hämmästytään. Kerrankos semmoista tapahtuu.
En ikinäs mitään pikkuisen ... ilman aikojani ELISABETH. Joudu sitten! MAIJU. Kyllä, kyllä. Kun minä vaan lopetan tämän ... ei se kestä enää minuttiakaan ... yks', kaks', kolme, neljä, viis, kuus, seitsemän, kahdeksan... Mitä maailman päivinä ? Kas niin, arvasinhan sen palloa sinä taas lyöt! ELISABETH. Heitä nyt tuo. Hyvä lapsi, mitä sinä ajattelet, semmoinen kiire kun on.
Toiseksi ja se on kaikesta pahinta miehelle, joka on niinkin paljon samoillut kanervikkoja kuin minä olen lähtenyt ilman vesipulloa, ja koko pitkä kesäpäivä täytyy meidän nyt lojua tässä ilman mitään muuta juomaa kuin paloviina. Ajattelet ehkä, että se on vähäpätöinen asia, mutta ennen yön tuloa, David, saan kyllä sinulta siitä kuulla.»
Kaikki, mitä teemme, on puuttuvaista, ja kun laupias Herra sanoo, että antaa synnit anteeksi, luulen minä, että Hän tarkoittaa syntisten syntejä, ja teemmehän me syntiä niin tunnustuksissamme kuin kaikissa muissakin. Hän on sääliväisempi, kuin sinä ajattelet, kenties kuin kukaan meistä ajattelee.
Päivän Sana
Muut Etsivät