Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Mutta everstinna huusi: »Lilli, mitäs ajattelet mennä nelijalkaisia ajamaan onko sellaista kuultu?» Mutta Lilli ei enää kuullutkaan varoitusta, hän jo riensi kuten keijukainen pitkin kaurapeltoa, jota hän nyt muiden muassa oli porsaitten lisäksi tullut sotkemaan.
Vaan ei ole ketään joka antaisi kunniansa altiiksi rakastettunsa edestä. Nora. Sen ovat tuhannen tuhannet vaimot tehneet... Helmer. Oh, sinä sekä ajattelet että puhut niinkuin ymmärtämätön lapsi. Nora. Olkoon. Vaan sinä et ajattele etkä puhu niinkuin se mies, jonka kanssa minä voisin yhdistyä.
En ymmärrä sinua. Mutta itse puolestani olen iloinen tämän sodan syttymisestä, koska toivon Ludvigin saavan siellä tilaisuutta kunnostaa itseänsä. Ja veljillenikin on se hyvä asia. Olen aivan tyyni heidän puolestaan; heillä on kaikilla kolmella siunattu lumouskalu äiti on itse ripustanut ne heidän kaulaansa. Millaiseksi sinä sitte ajattelet tuollaista sotaa, Lori?
Et sinä häntä kumminkaan voi naida ja mitäs ajattelet, sinä kun kyllä saat rikkaita *talon* tyttäriäkin, saat kenen hyvänsä', niin silloin minä vastasin: 'En tahdo ketä hyvänsä, tahdon vain Annin', ja sitte tulin tänne metsään puita hakkaamaan, kun en halusta riitele äitini kanssa. Täällä kuulin sinun äänesi ja kiiruhdin luoksesi.»
Ja mitä ajattelet sinä siellä minun poissa ollessani? Sinua. Mutta mitä muuta? Tietysti täytyy sinulla sielläkin olla joku ympäristö. Ketä muita siellä asuu? Ei muita kuin vanha leskivaimo poikansa ja sokean isänsä kanssa. Ja tuo poika? Hän on varmaan nuori ja kookas varreltaan? Kyllä. Hänen hartiansa ovat leveät kuin ovi ja hänen kasvoillaan asuu lempeä ja yksivakainen totisuus.
"Mutta jos ajattelet niin, Eugen", sanoi Dora lempeästi, "silloinhan sinun ei pitäisi kapinoida Jumalaa vastaan, vaan ajatella, että Main kuolema on oikeudenmukainen rangaistus..." "Niin juuri ajattelenkin. Ja siksi en voi koskaan antaa anteeksi itselleni." "Mutta ehkä Jumala voi antaa anteeksi sinulle."
»Kelvoton ... mitä sinä tarkoitit!» ärjäisi Hautalainen, kun Esa vihdoin nousi ja he taas vastakkain seisoivat. Esa oli tuskallisessa sieluntilassa, puri hampaita, väänsi päätä ja katseli mitään puhumatta lattiaan. Hän kärsi: tarkoitus kun oli niin kokonaan tyhjiin rauennut. »Mitä sinä nyt ajattelet?» kysyi Hautalainen ja laski kätensä Esan olalle.
Mutta kun hän siinä aikomuksessa lähestyi myllyn häntää, niin kumma! Mylly ei enää ollutkaan tuulessa, vaan Matin huomaamatta oli se käännetty. Sinä taidat olla itse pääpukari, mutisi Matti ja riensi taloon. Nyt ajattelet kai, tuli aika hälinä ja sohina taloon? Vielä mitä.
MIKKO. No, Topra ? TOPRA-HEIKKI. Odota! Vielähän tässä on aikaa. MIKKO. Ei niinkään. Kuule, ei niinkään. ANTTI. Ettäkö mentäisi sammuttamaan? Mahtaisi siellä apu olla tarpeen. MIKKO. Mies hoi, mitä sinä ajattelet? TOPRA-HEIKKI. Suus' kiinni! Ja anna minun olla rauhassa. MIKKO. Jopa sinä olet kummallinen ihminen... Jätetäänkö sitten kaikki sikseen? Niinkö tahdot? MATLENA. Mikä sinua vaivaa, Topra?
Sinä ajattelet sydämessäsi että viisas olisi antanut sinulle, vieraallensa, nuoremman ja paremman hevosen, sekä pitänyt vanhemman itse; mutta näetsen vanhemman hevosen puutteet korvaa nuoren ratsastajan voima, niinkuin nuoren hevosen tulisuutta vanhemman mielenvakaus sopii hillitsemään".
Päivän Sana
Muut Etsivät