Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Mikä päähän pistää, sen hän tekee. ELISABETH. Sinä kuvittelet turhia, Henrik. Ja pelkäät suotta. Ajattelehan tyynesti asiaa. Joko minä saan viedä kahviverstaat pois? ELISABETH. Kuulkaa, Martha! Millä mielellä oli Maiju täällä tänä aamuna? MARTHA. Milläkö mielellä? ELISABETH. Niin tarkoitan puheliko hän mitään? MARTHA. Puhelihan hän. Paljonkin. ELISABETH: Mitä hän sanoi?
Eikö ole kuitenkin parempi, että lähdemme. Ajattelehan, jos sattuisi jotakin. Jos olisimme tulleet väärään paikkaan. WILLE. Mitä sinä höpiset! KALLE. Ei! Kyllä meidän täytyy lähteä. Minä lähden! Tule! KALLE. Itse sinä raukka olet. WILLE. Minäkö? Tahdotko, niin menen tuonne sisään ja tuon sieltä jotakin KALLE. Oletko sinä ! Tule! KALLE. Tuletko sinä jo! XVI:s KOHTAUS. Missä lie hän?
Mikä tästä meidän elämästä tulee: kuka ne lehmät lypsää ja entäs monta muuta? Kotiin minun kai pitää päästä, en minä tule toimeen ikävältä. No en tiedä sitä, mutta ajattelehan kuitenkin, mikä tästä meidän talon elämästä tulee: minä en kai osaa hoitaa lehmiä, ja tuskin ovat viisaampia toisetkaan. Otatte minun sijalleni uuden piian, onhan niitä.
Ajattelehan toki, kuinka paljon hyvää hän sinullekin taudissasi osoitti. 'Hänen täytyy kuolla', sanoi Kuntsi.
"Niin, mutta ajattelehan, miten erilaiselta se näyttää kuvastuessaan pieneen metsälampeen tai rajuun, kuohuvaan mereen; ajattelehan, miten monivärinen se silloin on, veripunainen, kullanhohtoinen, ja kuinka monivivahteisiksi se luo pilvet ja aallot... Ja hiljaisesti ja yksitoikkoisesti paistaa se pieneen lampeen metsän kätkössä ... ymmärrätkö minua?"
Häntä harmittaaksensa sanoi kuningas: »Ajattelehan, poloinen Boscovitshini, kuinka kauniin ilotulituksen he saivat noista kuivatuista kasvilajista, ellei köyhä tasavalta ehkä ole teettänyt paksuista, harmaista imupaperiarkeistasi varapäähineitä sotaväelle.» Hovineuvos nauroi niinkuin kaikki muutkin, mutta lapsellisesti peljästyneen näköisenä.
Hänen sietäisi olla elossa nyt niinkuin sinunkin isäsi. Hänellä oli luja ruumiinrakenne, mutta kone ruhjoi hänet ja vihdoin surmasi. Ajattelehan. Hän sortui isäntiensä voitonhimon uhrina. Hänen sydänverensä muutettiin herkulliseksi juhlaillalliseksi tai jalokivikoristukseksi tai muuksi sellaiseksi, mikä tuotti jotakin nautintoa elosteleville joutilaille, hänen isännilleen, noille pääpedoille.»
Mutta ajattelehan itse: onko koskaan kuultu, että sulhanen tuollaisella mielellä lähtee morsiamensa kotitaloon, jossa päälliseksi ei ole kokonaiseen kuukauteen käynyt! Onko siitä jo niin pitkä aika? sanoi Edvard rypistäen haluttoman hajamielisesti silmäkulmiaan. Sitten katsahti Vendelliin ja he molemmat naurahtivat. He ajoivat lähes penikulman matkan puhumatta sanaakaan toisilleen.
Ajattelehan veli hyvä ensin ja sitten vasta puhu. Niin niin, mutta eiväthän ne ole ihmisten määräyksiä. Jumalan tahtohan se on. Eikähän se nyt ole vähääkään sopivaa noin vaan luvata. Eroja ja onnettomuutta sellaiset liitot vaan synnyttävät. Ja mikäs ne lapset sitten perii kun erotaan? Jumala ei ole yhtään pykälää kirkkolakiin kirjoittanut. Ihmisten tyhmyyksiä ne ovat järki järestään kaikki.
SAARA. Hyvä että tulit. Tuossa nyt näet. NIILO. Mitä, mitä ? SAARA. Ajattelehan, minä tulen kotiin ja tapaan nämä kaksi nuoleksimassa toisiaan Selman ja tuon NIILO. Selma, onko se totta? SAARA. Josko se on totta. Luuletko minun valehtelevan. NIILO. Selma tyttäreni, puhu.
Päivän Sana
Muut Etsivät