Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Mamman silmät vettyivät ja sen huomattuaan lisäsi Henrik: Joksikin ajaksi vaan Olen paljon sitä ajatellut, mutta sitä en voi, sanoi mamma kyynelien läpi. Ja ajattelehan itse, minä olen ainoa, joka täällä tuen Johannesta, ymmärrän häntä ja toivon sitä, mitä hän toivoo. Muuten kaikki sekin menisi ikuisiksi hukkaan.
"Puolestatoista vuodesta, ajattelehan toki sitä Jäger. Kuusitoista killinkiä joka kirjeestä." "Kehno kirjoittaja, sanon minä, joka ei edes maksa kirjeitään... Miksi kirjoitti hän nyt viimein, kun hän jo edeltäkäsin oli pannut terveisiä kälysi kirjeessä? Neljä ja puoli kyynärää silkkinauhoja!
"Siitä en välitä", huudahti Dora kiihkoisasti, "saat heittää minut ulos, jos tahdot ... mutta minä en voi nukkua ... minä en voi... elää ... muistaessani epäystävällistä eroamme... Ajattelehan, jos jompikumpi meistä kuolisi ... ja viimeinen sana välillämme olisi ollut katkera... Minä en kestä tätä ... meidän välimme täytyy jälleen tulla hyväksi..."
Mutta ajattelehan toki: hän on kuitenkin sinun isäntäsi." "Minunko isäntäni? Kuka on hänet tehnyt minun isännäkseni, kuka on hänelle antanut isännyysoikeuden minun ylitseni? Eikö minulla ole ajatuksia ja tunteita niin kuin hänelläkin ja eikö minun vereni juokse suonissa yhtä elävänä kuin hänenkin verensä?
Liisa, Liisa, onko se todellakin Liisa, huusi hän ja syleili sydämmellisesti entistä tohtorinnaa. Ja tämä sitte, jatkoi hän, on varmaankin minun pieni kummityttöni; oi Jumala, niin suuri, ei kumma, jos me alamme vanhettua, kun pikkulapset kasvavat ja tulevat suuriksi! Ajattelehan, rakas ystävä, että siitä on kaksitoista vuotta, sanoi Liisa.
Hänen täytyi lähteä, hänen täytyi tavata Knutia vielä tänä iltana. Hän puki päällysvaatteet päälleen, syleili tätiään, joka näytti liikuttavan hämmästyneeltä ja avuttomalta, ja sanoi: »Hyvää yötä, täti minä jään Hanna Strömin luo yöksi.» »Mutta, Kornelia, rakas lapsi kulta ajattelehan laupias Jumala, et suinkaan sinä aio » Hän puhui itsekseen.
»Minä annan teille rajattoman ja täyden luvan», vastasi nuorempi kreivitär: »Isabella», virkkoi neiti Hameline, »kyllä minäkin uskon, samoinkuin sinä, että tämä nuorukainen tarkoittaa hyvää mutta ajattelehan toki me poikkeamme niistä ohjeista, jotka Ludvig kuningas niin monta kertaa ja niin tarkasti on määrännyt.»
»Niin minäkö?» vastasi punastuen Onni, »tuskin olen alottanutkaan niitä lukea.» »Mitä sanot? Jäisitkö luokalle?» »Entäs sitten!» virkkoi Onni vaikka hän sydämmessään olikin toista mieltä. »No mutta hyvä Onni! Kuinka voit sinä niin puhua. Ajattelehan, miltä se tulee tuntumaan, kun saisit meistä vanhoista tovereistasi ainiaaksi luopua.
Se on vaikeata, mutta se käy, ja ilo ihanteesta, jonka tuskissasi luot ja saat säilymään ja kannat sielussasi, niinkuin äiti lasta povellaan, on suurempi ja tyydyttävämpi kuin mistään maallisesta ja todellisesta. Rakkaus voi olla yhtä kaunis, vaikkei sen esinettä olisikaan. Ajattelehan äidin rakkautta toivottuun lapseen tai kuolleeseen lapseen, kyllä se on sama kuin elossa olevaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät