Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Isänsä käskyä totellen hiipii hän huoneiden taitse, mutta kun hän aikoo aittojen ohi, huomaa hän Reidan kynnyksellä istumassa. Minne menet, Jouko? kysyy Reita. Jos äiti kysyy, niin sano, että isä tuli ja vei vuorelle. Jos hätä tulee mikä, niin sano: »Auta, Kiesus armias!» ja purista kirjaa rintaasi vasten, jonka sait. Minulla on nyt niin hyvä olla. Tuntuu kuin ei enää heittäisikään.
Mutta muuta vaarallisempaa ei Aapon kuunteleva korva tavannut, kun hän varovasti hiipi aittojen ja tuvan välisestä solasta veräjälle. Tässä seisahtui hän vielä kerran kuuntelemaan, tähysti tarkasti taakseen, mutta kun ei mitään kuullut eikä tietäkään liikkeessä nähnyt, pistäytyi hän sulkupuiden välitse maantielle.
Eräänä lämpöisenä kesäiltana, joka oli lauvantai-ilta elokuun alkupuolella, istui Eerikki tapansa mukaan taas aittojen takaisella kalliolla, vasta saunasta tulleena, uuden uutukainen palttinapaita päällä. Renki Matti kömpi vasta saunan rinnettä ylös, niinikään valkeassa paidassa, housut käsivarrella.
Ja jo näytti, kuin ei olisi olevakaan, ennenkuin halla saapuu sovintojuhlaa pitämään, kun vallat tulevat viljan jakoon ja vieras ottaa aittojen avaimet. Mutta mikä on se juhla, jota tänään vietetään? Mitä ovat nuo joukot, joita teiltä ja poluilta tulvii vanhan pirtin pihamaalle? Kuka on tuo jaloryhtinen mies, joka totisena seisoo heidän kaikkien keskessään?
Ne, jotka seisoivat taampana ja olivat uteliain korvin koettaneet kuunnella, mitä Paavo äsken oli itsestään puhunut, lyykähtivät nyt maahan, mikä istualleen, mikä kyykkysilleen, tähän tuparakennuksen ja aittojen varjoon. Kaikki liike oli talossa lakannut.
Kuningas oli jättänyt aukon vartioimisen Aetiuksen tornin luona Hildebadin valvottavaksi ja rientänyt itse palopaikalle. Kun hän saapui sinne, oli tuli sammumassa palamisaineen puutteessa. Aittojen sisällys sekä niiden puiset seinät ja katot olivat palaneet viimeiseen sirpaleeseen ja viimeiseen jyvään saakka.
He kokiwat kätkeä kaappien ja aittojen awaimet, mutta hän piti siitä aiwan wähän lukua, sillä hän särki lukot ja owet, kulki niissä mieliwaltaisesti ja otti mitä milloinkin sai ja meni sitten niiden kanssa kylälle juomaan.
Aittojen ja muiden ulkohuonerakennusten sijalla, jotka olivat seisseet pitkänä rivinä virran toisella puolen, kohosi nyt pitkä rivi raunioita halkeilleita muureja, hiiltyneitä hirsiä kaikki keltamojen ja narskujen peittäminä.
Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko tytön talosta?" "Jos tapan tytön talosta, Katoisi hiiri hinkalosta, Rotta ruokahuonehesta, Jäisi sulhoset surulle, Poikaset pahoille mielin. En tapa tyttöä talosta!" Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten.
Emo aitan portahalta: "Elä itke piikaseni, Ota aittojen avaimet, Aukase isosi arkku, Lukko luinen luikahuta, Pane paita palttinainen, Veä verkainen hamehut, Vyöhyt kullan kirjaeltu! Siitä kasvat kaunihiksi, Ylenet ylen ehoksi, Asut kukkana kujoilla, Marjana isosi mailla." Saaren neito.
Päivän Sana
Muut Etsivät