United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
En jaksanut lähteä, en tahtonut jäädä tupaan, panin maata aitan rappusille ja ajattelin: yhtä hyvä kuolla tähän kuin kotiinkin. Silloin oli tullut Jumalan aika, ja hän hellytti rikkaan miehen sydämen ja käski hänen tulla täyttämään säkkini. Ne on Jumalan töitä ne, epäuskoisen neuvoksi ja opiksi.
Eikö siinä ollutkaan mitään taikaa, että tulit, eikö merkinnytkään mitään, että istuit ja odotit puutarhan penkillä, avasit portin, kiersit auki aitan lukon ja heitit portilla kukan ja huiskutit tien käänteessä kättä. Mitä sinä minusta, semmoinen kuin sinä, semmoisesta kuin minä, kömpelö, saamaton, sinä hieno toisen maailman tyttö, noiden suurellisten sukua.
Joka kerta kun häntä ajattelin, kuohahti elämä uuteen eloon sisässäni ja joka kerta kun hänet näin, tuntui siltä, kuin olisi liittoni ja lupaukseni ihan kuin itsestään uudistuneet ja vahvistuneet. Minä paranin paranemistani ja voin jo pitkät ajat istuskella aitan kynnyksellä.
Niin meni suloinen kesä, tuli syksy raikas ja viileä, tuli talvi ja onnellinen kesä taas. Niin vuodet, jotka nyt seurasivat, saattoivat onnea ja menestystä Impivaaran taloon. Ahkeruus on onnen lähde, ja ahkerasti puuhasivat ja toimittelivat veljekset, josta pellot laajenivat yhä enemmin ja enemmin, viljaa karttui aitan laariin, hevosia talliin ja nautoja omettaan orsien alle.
Mutta huomattuaan millaisen vaikutuksen Tanelin tunnustus Hetviin teki, hiipi herastuomari jälleen aitan nurkan taa, kuullaksensa mitä nyt seuraisi. Taneli seisoi aitan ovella neuvotonna.
Nyys, nyys. Mikä tämä? Voipeukalo. Missä voi? Kissa söi. Missä kissa? Aitan alla. Missä aitta? Tuli poltti. Missä tuli? Vesi sammutti. Missä vesi? Härkä joi. Missä härkä? Kirves päässä. Missä kirves? Kannon päässä. Missä kanto? Karhu repi. Missä karhu? Mies tappoi. Missä mies? Mato pani. Missä mato? Kokko nokkas. Missä kokko?
Samassa hän huomasi aitan luona tulevan juosten taloon joukon entisiä tuttuja hämäläisiä. »Tuolla se Savon-karkuri on!» huusi eräs osottaen Keskitaloa. Keskitalo tahtoi juosta pakoon, mutta tunsi itsensä niin heikoksi, ettei voinut edes nousta istumaan. Joukko oli nyt aivan hänen edessään. »Aika kelmi sinä Keskitalo sentään olit!» sanoi etumaisena seisova mies halveksivasti. »Anna rahat pois!»
Kyllä minä sinut nyt kouristan, arveli hän, nyt et pääse mihinkään. Mutta ontuva varmaankin kuuli askeleet, katsahti taakseen, ja kuinkahan lieneekin päässyt hyppäämään, mutta niin luisti pitkin aitan sivua kuin jänis. Et nyt vain pääse, huusi Iivana, ja kiidätti hänen päälleen.
Kelin virteni kerälle, Suorittelen sommelolle, Panen aitan parven päähän, Luisten lukkojen taaksi, Ettei pääse päivinähän, Selviä sinä ikänä. Ei runo rahatta laula.
Tuop' oli armas antimuori, istui aitan portahalla, kyseli poialta pololta, kunne kulki lapsikullat, tokko maassa maailmassa oli hän tuntenut, tavannut sukuansa suurempata, lajiansa laajempata.