United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin, sinä olet liiaksikin oikeassa, Rejer!... Minä olen aina nähnyt tämän aitan täynnä, mutta nyt tulee meille toiset ajat!" Hän huokasi niin syvään että olisi luullut aitan halkeavan. "Oi, älä huoli siitä, äiti!
Te olette ollut varhain liikkeellä, sanoi hän. Ja te olette nukkunut tavattoman kauan, herra Kalm. Hän on herttainen, ajatteli Olavi hänen jälkeensä katsoessaan. Ellin silmäyksessä ja äänessä oli jotain viehätyshaluun vivahtavaa. Siinä liikkeessä, millä hän väänti aitan suurta avainta, oli samalla pehmeyttä ja voimaa.
Tukinlasku on laannut, myllyt pysähtyneet, myllymiehet poistuneet, kaikki kosken väki mennyt levolle. Aurinko laskee, mutta sen valo ei sammu. Sitä on kaikkialla, mutta sen varjoa ei missään. Pohjoiseen päin antava aitan pääty ja kukkiva pihlaja sen takana ovat muita valoisammat. Koski kohisee yöllä toisin kuin päivällä.
Jos hän vielä kerran olisi taaksensa katsonut ja oikein tarkalla silmällä katsonut, olisi hän ehkä huomannut, kuinka keskimäisen aitan ovi, jossa nuorempi naisväki makasi, hiljaa, hyvin hiljaa meni raolleen, kuinka sieltä kaksi neljä kahdeksan silmää isännän jälkeen tirkisteli ja kuinka ovi sitten yhtä hiljaa taas sulkeutui kuin se auvennutkin oli.
Miina on tehnyt säästöä, on koonnut rahaa, on koonnut vaatteita, varsinkin vaatteita, pitovaatteita, pyhävaatteita, sänkyvaatteitakin. Olisi hyvänkin talon tyttären aitan täysi, kun oikein orrelle levitteleisi entisellä mökin tytöllä.
Jää hyvästi, minun täytyy nyt mennä, muutoin en voi koskaan sinusta erota. "Mestari lähti ja tunnotonna hervahti Enkeli aitan portaille. Yötä oli kulunut jo hyvä pala, kun laakson vaaleiden utuisten huurujen sylistä ilmestyi mies, joka läheni Vinkerin mökkiä. Se oli Mestari. Hiljaa hiipi hän Enkelin aitan luo. Ovi oli auki ja vuoteensa reunalla istui Enkeli vaaleana kuin vitilumi.
Kita kasvoi yhä suuremmaksi ja suuremmaksi, ja sitte lensi aitan ovesta ulos iso mies niin nopeasti, että Eljas töin tuskin lyhdyn valossa saattoi huomata, että hänen selästään pisti pitkä rautapiikki. Nyt hän alkoi käsittää, etteivät kaikki asiat olleet oikealla kannalla. Mutta sittekin hän enemmän pelkäsi veneensä kuin oman henkensä menettämistä.
Leipä lihan kasvattaa ja voist' on voima luien, Minä menen likkain luokse vaikka vettä uien. Kyllä poika pimiässä likkain aitan löytää, Usiampain ovet makaa auki pitkin öitä. 63. N
Ja siinä olj aitan lattiilla maituu. Vie sun saakuri!» Lapset katsoivat häneen suu auki. Mestari alkoi kiinnittää mieliä, miellyttääkin. Jotkut kaivelivat nenäänsä. Manasse vain murjotti vihaisena. Nyt käänsi mestari puhetta, kysyä heläytti äkkiä: »No entäs kuka tuntoo tään Nikkarisen emännän?» »Mie ... mie ... mie ... mie!» hälisi kertomuksen elvyttämä joukko kuin yhdestä suusta.
Kastepisarat maassa kimaltelivat hänen kyyneleinänsä, kuun valossa oudosti loistavat pienet lasiruudut aitan oven ylipielessä katsoivat Lauriin emännän silmillä. Portaat sanoivat hänen nimessään surullista "terve tultua", ja suuri tupa kyseli koko pimeän, ijäisyydeltä tuntuvan yön aikana häneltä, missä emäntä raukka, tuo hyvä viaton emäntä oli.