Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Kiireesti hän pisti rahat taskuunsa, kaatoi oliivit takaisin ruukkuun ja sulki aitan oven. Ne olivat aivan pilaantuneet, sanoi hän vaimollensa, ei niitä kukaan voi syödä. Mutta vaimo oli levottomalla mielellä. Ei sinun olisi pitänyt niihin koskea, sanoi hän. Jos Ali Chodjah palaa takaisin, niin hän on varmaan pahoillansa, kun hänen ruukkuunsa on koskettu. Siitä Mustafakin pelästyi.
Kahdessa jahtilaivassa heidän takanaan huutaa hoilotettiin ja tyttö aitan ovella nauroi ääneen. Tällä kertaa huomasi hänet Rejer. Tätä pilkkaa vastaan ei ollut mitään sanomista; mutta vähän neuvottomina odottivat he siellä ulkopuolella satamaa. Nyt ei ollut muuta neuvoa kuin kaikin voimin soutaa venettä aivan samaan paikkaan. Kalanperkaaja tuli uteliaasti aivan ovelle nähdäkseen miten kävisi.
Juurikuin hän tarttui säppiin ja jo oli päässyt porstuaan, kuulee hän aitan takaa naapurin käheällä äänellä haukkuvan jotakin. "Mitä pirua siitäkin on", huusi Kaapo, "tappaa hänet pitäisi". Kaikki entinen viha naapuriaan kohtaan pääsi Iivanassa taas täyteen voimaan. Hän pysähtyi ja kuunteli kaiken aikaa kun Kaapo haukkui.
Kirkon alapuolella rannassa oli aittoja ja venevajoja, joiden välitse Kolkasta tuleva talvitie nousi kirkkomäelle. Laskeuduimme Juhon kanssa sinne ja asetuimme väijyksiin erään aitan suojaan. Määräsin Juhon ottamaan kirveen käteensä ja heti, kun ensimmäinen hevonen tulisi näkyviin, lyömään siltä luokan poikki.
Nukkuu talo rantamalla, niityt, pellot unelmoi, punapursi rannan alla, kaukaa airontahti soi, järvi peilityynnä päilyy, peittyy lahdet terheneen, illan, aamun ruskot häilyy päällä metsän, maan ja veen. Kesä-yön on hetki herkin, aatos untuu unelmiin, viittoo viita nuorin kerkin tuulentupiin utuisiin, liehuu lempi, herää hempi, aitan uksi narahtaa, tyttö, joka ennen empi, sulhon kaulaan karahtaa.
Eräänä päivänä, luultavasti seuraavana kesänä, minä istun hiekkalaatikossa aitan seinämällä päiväpaisteessa. Siitä näkyy pihan yli portti ja suora kuja maantielle saakka. Siitä voi hiekkahuoneita rakentaessa aina tuon tuostakin vilkaista, tuleeko joku ja kuka tulee. Sieltä tulee, varsinkin näin lauantaisin, akkaa, ukkoa, kerjäläistä kyökin puolelle ja asiamiestä isän luo.
Päällikkö hymyili jälleen, mutta ei sanonut mitään. Hän istuutui tuolille, käsivarret ristissä, ja katseli miettiväisenä etäisyyteen. Aurinko oli noussut korkeammalle ja paistoi polttavan kuumasti, vaikka vasta oli kello 10 aamulla. Sotilaat istuivat aitan edessä ja söivät äänettöminä soppaansa.
Käärme pisti. Missä käärme? Kokko noukki. Missä kokko? Taivosessa. Millä sieltä saatanehe? Saarapäillä saavasilla, Kirjavilla kiirasilla. Ken söi kesävoin? Ken söi kesävoin? Kissa söi kesävoin. Missä kissa? Aitan alla. Missä aitta? Maahan kaatui. Missä maa? Vetehen vieri. Missä vesi? Härkä särpi. Missä härkä? Niityllä. Missä niitty? Viikate vilahti. Missä viikate? Kannon päässä. Missä kanto?
Hän vuoleksii jotakin, mitä vuollee kaarnaa. »Mitä pappa vuolee?» »Ilman vain nakertelen.» »Saanko minä sen?» »Saathan tämän.» Siitä on tullut peukalonpään kokoinen pallo, jonka läpi on pistetty tikku. Kun isä on saanut pellon kylvetyksi, menemme pihaan. Isä istahtaa aitan rappusille ja aikoo panna tupakan, mutta ei löydäkään tikkujaan.
Useita köyhiä saapui aitan ovelle vielä viime kertaa näkemään tuota armelijasta emäntää. Tämä näky hyvin ilahutti Esaa. Enemmän ja enemmän hälvenivät Helenan heikkoudet hänen mielestään ja yhä kirkkaampana hymyili häntä vastaan vainajan kuva haudan toiselta puolen.
Päivän Sana
Muut Etsivät