Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
NYYRI. Yksin kosto Voi tuottaa lievitystä tuskilles Ja rauhaa sydämelles! LALLI. Kostoni On ainokainen jäännös kaikesta, Mi onni mulle soi! Mut Lempokaan Ei ryöstä sitä multa! Aukaise Nyt Tuonen äkänen ja paha akka Sun pirttis ovet selki-selällensä, Kun syöksen sinne kaikki soimaajani, Ett' eivät tullessansa kompastu! En säästä ketään, joka minua On loukannut!
Sano: kenpä uskaltaisi yritellä Temmasemaan huoneestani taivaan-loimoo? Toki yksi uskaltakoon sankartyöhön, Yksi ainokainen vaan maan pallerolla. Terve, sinä oivallinen Kilian! CONON. Sinä myönnyt siis? KASPER. Ahaa, vai niin, sä poika! Mutta mitä sanoo hän, tuo peijakas, Joka ryöstäis meiltä hyvän enkelimme?
Yks' on ystävä minulla, Tämän ilman kannen alla, Yksi armas ainokainen, Koko kolmessa kylässä, Seki kurja mustakulma, Poloinen pahannäköinen, Raukka rauankarvallinen; Muret on mustaksi vetänyt Huoli muita hoikemmaksi, Ikävä iättömäksi, Tauti talven maanneheksi.
Synnin kahleet päästä, Sokeoille valo tuo, Pahat meistä poista, Kaikki hyvät meille suo. Sinun kauttas, äiti, Pyyntömme Hän kuulee nyt, Joka meidän tähden Maailmaan on syntynyt. Neitsyt ainokainen, Sinä kaikkein puhtahin, Päästä syistä, saata Puhtain kirkkaiks meitäkin. Puhtaaks' elämämme, Turvalliseks tiemme tee, Että Jesuksessa Iloita me saisimme.
KARI Yks' on ystävä minulla Tämän ilman kannen alla, Yksi armas ainokainen Koko kolmessa kylässä, Muut ne mustaksi sanovat, Kekäleeksi kelleävät, Minun on silmästä simana, Mesimarja mielestäni, Vaan on vaiva vuottaessa, Yksin ollessa ikävä. KARI Harvoin yhtehen yhymme Saamme toinen toisihimme, Vesi on virtanen välissä, Mieron vihat virtaisemmat, Vihat voitan, virrat kierrän, Kannan kotihin omani.
Mut muuten ne lepäsi lippaissa ja piirongin laatikoissa oi, muistatko impeni iloa, kun saimme lapsena penkoa noissa! Ja muistatko, silloin jos käsiimme sai pikkunen samettilipas, heti äiti sen kiiruhti korjaamaan ja hän silmäänsä kädellä hipas. Se oli hänen onnen lippaansa, onnen kultansa ainokainen tai oli se vaan hänen äitinsä onni tai äitinsä äidin vainen.
On ihana, kuin kuuhut, Hän, Niin valittu, kuin aurinkoinen, Kuin sotajoukko peljättävä: Hän taivahitten Ainokainen: Hänell' on valta taivahassa Ja kaikki voima maailmassa. Hän punainen, yön kasteessa Miks' ovat kiharansa? Hän viinakuurnaa sotkeissa Vihmoitti vaatteitansa: Hikoillen tuskissansa Ja verta vuotaissansa.
Mutta samalla oli kuin olisi maailma mustennut hänen silmissään... Mies oli hänelle tuiki tuntematon. Mutta tuo nainen, tuo nainen...? Eikö se ollut hän, hän, Sinikka, armas ja ainokainen?... Sama vartalo, samat silmät, sama ryhti! Mikään näköhäiriö ei voinut olla tässä mahdollinen. Tulijat olivat pysähtyneet ovensuuhun.
Nuo armaat, tuttavalliset kasvot, jotka hän oli nähnyt siitä saakka, kuin silmänsä aukaisi, joita oli rakastanut siitä saakka, kuin kätensä kurotti, olivat poissa, tuo suuri hellyyden lähde, tuo ainokainen olento, äiti, sydämelle kalliimpi kuin mitkään muut olennot, oli kadonnut.
»Se rakkaus on palveltava Jumalan kurjiin syntisiin: Se mahdoton on aateltava: Mut ihmisille annettiin Jumalan poika ainokainen Hän syntyy neitseen kohdussa Ja pian kasvaa pienokainen: Jumala ihmis-lihassa!» »Oi, onko totta? mahdollista? Näin onko voinut Jehova Rakastaa kurjaa vihollista, Ihmistä vastahakoista?»
Päivän Sana
Muut Etsivät