United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämmöistä huolenpitoa, hellyyttä en ollut koskaan nauttinut, ja sitä sain nyt juuri osakseni kun olin kotoani ajettu, turvatonna kuin linnun poika avarassa ilmassa. Minä aikamies olisin voinut ruveta onnesta itkemään. »No nythän kelpaa lähteä», sanoi Mari tultuaan ja katseltuaan minua. »Kengät ovat huononlaiset, vaan eipähän yksi kolo komeassa haittaa.»
Minä vakuutan sinulle Kaaperi, että tänäiltana Alitalon nurkat soivat ja pihtipielet paukkuvat. SAMPPA: Oikein Kalle! Sinähän jo laskettelet kuin aikamies. Ryyppy vielä ja sitten lähdetään. Vielä kun saamme Simolan Jussin ja Päistärin Heikin joukkoomme, silloin emme pelkää vaikka tulisi pataljoona turkkilaisia vastaamme. Lähdetään pojat! KAAPERI: Lähdetään, lähdetään!
Sillä aikaa oli keräytynyt joukko kyläläisiä tarhaan, missä muudan ukko nylki vuotaa mustan selästä. Miehet ja pojat seisoskelivat piippunysät hampaissa ja kädet taskuissa ympärillä. »Kyllä se Esa», virkahti muuan pienehkö ikäpuoli mies, jolla oli tihrusilmät, »olisi oikein aikamies, mutta on se vähän liika hurja.»
Ja hän tarrasi sisiliskoon silmin; »paistoi särkeä». Kumpikohan nyt ensin lakkaa ja jättää voiton vastustajalle, uhitteli hän. Paikalle saapui Tippurisen veltto, lähes aikamies poika, yllä hyvin lihavan isänsä nuttu. Se kysyi mitä Sakari katsoo. Sukeutui puhelu. Saarnamiehenä puhui Sakari sisiliskon johdosta raamatun lohikäärmeistä ja kysyi pojalta. »Pelkäisitkö sitä?»
Sitten sanoi Elli: Minkähän tähden minä niin sitä sinun veljeäsi lienen pelännyt, kun ensi kerran hänet näin ... hän oli minusta niinkuin joku aikamies herra... Hän onkin jo melkein aikamies ... hänellä on jo partaakin vähän... Hetken he olivat taas vaiti, ja Sigrid katseli Elliä silmästä silmään ja vähän hymyili. Mitä sinä naurat?... Enhän minä naura... Vaan katsot minuun noin...
Tiesihän jotain kertoa tuo alkovikin, jossa olin viettänyt tämän piinaviikkoni unettomat yöt ja sulkenut, aikamies, itkien syliini tyynyn, jonka nurkassa oli ravintolan leima. Kuinka hennoin nyt jättää sinut, jossa olin niin sydämeni pohjasta iloinnut! Mutta täytyihän minun! Pois, pois! Lukkoon kaikki! Lukkoon kaikki entisyys ja avain koskeen!
Kyllä minun puolestani, sanoi emäntä, jos vain itse ilkeää noin isona mennä. On siellä niin isoja, puolusti Aliina. Onhan tuokin Markkalan lampuodin Ristjaan melkein aikamies ja vielä kuuluu menevän. Siitäpä kuuluvatkin tekevän herran, tiesi emäntä. Mikä herra siellä kansakoulussa valmistuu? sanoi Hälinen naurahtaen.
Kaikenlaisten kesätöiden aikana, erittäinkin heinän teossa, kunnosti pieni Taavetti itseään niin, että isä ja äiti arvelivat: siitä pojasta se kalu tulee, jos tullakseen! Isä oli pääsemättömissä siitä pienestä viikatteesta, jota Taavetti tahtoi itsellensä toimitettavaksi; vaan kun viikate saatiin, niitti hän, ettei aikamies paremmin. Simo ja Taavetti kahden puivat riihen.
«Tallikamari!« sanoi Johannes itsekseen, kun hän Annan rinnalla kulki. «Ennen lapsena oli porsas minulla leikkikumppalina; nyt olen minä aikamies, ja nyt saan tovereikseni hevosia«. Sanaa toisilleen sanomatta lähestyivät he majurin asuntoa. Päivä oli pian puolessa. Muutama askele vielä, ja he olisivat olleet matkansa päässä. Silloin tuli heitä vastaan joukko herroja ja naisia majurin asunnosta.
Itseni minun on aina täytynyt panna sellaiset tapaukset onnen laskuun, vaikka toiset tahtovatkin nähdä niissä taidon tuloksia. Siitä huolimatta hivelee sellainenkin menestys kalastajaturhamaisuuttani ja annan toisten kernaasti kehua itseäni siitä, kursaillen vain näön vuoksi. Ja suotakoon minulle se viaton ilo, sillä monessa muussakin aikamies muuttuu onkiessaan lapseksi.