Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Kaksi kyyneltä. Vanhus harmaa syleilee Lapsivilvakkaa, Pyyhkii karpalaisen poskeltaan; Mitä vanhus aattelee? Muistaa kipujaan, Joit' on kärsinynnä matkallaan. Tyttö leikkii nauraen Kanssa hiuksien, Joita näkee päässä vanhuksen Tietäisikö lapsonen Ett'ei leikiten Päästä ikään hiusten harmaiden! Sitten hymyy vanhuskin, Kirkkaat silmänsä Kohden korkeutta tähystää: "Voittanut oon kumminkin!"
En ole taivaan tähti, yön tulitorni vaan, Majakka Hankoniemen rannikolla; Ma johdan merimiestä, kun päivä jättää maan Ja vaarat väijyy salakalliolla. Pimeenä, kirkkahana valoni vaihtelee, Ja merimies sen näkee ja iloll' aattelee: »Se mahtaa Hankoniemen silmä olla.»
Suokaa anteeks, että Mä syytön ensin sanan teille saatan Noin vastenmielisen. HAKON. Vai Aksel täällä? KNUUTI. Hän teitä, herra, joka paikass' etsii. HAKON. Ovatko vallat kaikki liittoon käyneet? Vai Aksel täällä? Valpuriin häll' onko Viel' aatteet samat? KNUUTI. Aatteet? Hyvä herra! Milloinka rakastaja aattelee? Kuin Hekla hänen hehkuu mielensä Syleilemähän mielitekoistaan.
Auk', umpeen silmät käy, ne harhaellen Täht'tarhoja ja Tuonta tapailee, Kirkkaiksi käyvät, synkiks vuorotellen Mik' on tuo haamu? hän mit' aattelee? Hakeeko onneaan hän kadonnutta? Yön salaisuudetko hän ilmi luo? Vai, Suomellenko mieltäin uraa uutta, Yön henget kanssaan neuvotteluun tuo? Kah! Kas!
Toki: älä poistu juuri vielä, vaan viivy hetki ja huomaa, mitäs näet, ja iloitse kanssani; sillä tänäpänä on tapahtunut Sakeuksen huoneelle autuus. Oi, Ruben! etkö lausu sinä samoin? RUBEN. Ah, nytpä Ruben, niinkuin hänen isäntänsäki, aattelee maailmasta toisin, kuin valetessa tämän päivän. Ylistetty olkoon Herra Sebaotin armo! SAKEUS. Ylistetty ainiaan!
Jos nälkäinen olen, saan syödä rapaa. Jos väkisin otan, saa piestä ken tapaa. Kuin näyttelijä, mi näyttelee, mi hetken itkee ja hymyilee. Kun loppuu näytös, jo verhot harmaat ijäks peittää tuskat ja laulut armaat. Miks liikun, puhun ja uurastan? Sitä tiedä en. Vain aavistan, olen kirjain sanassa tärkeässä, ties kuinka ankara valttiässä. Mikä tyydytys suuri kun aattelee!
Voi Herra! Kuinka moinen mies Kaikk' aattelee ja kaikki ties! Hänen eessään seison häveten Ja vastaan vainen jaa tai en. Oon tuhma tyttö parka mie; Miks' minuun mieltynyt hän lie? Metsä ja vuorenluola. Ylhäinen henki, annoit mulle kaikki, Mit' anoelin: oot mulle näyttänyt Sä kasvos leimuvaiset; etkä suotta, sillä Soit suuren luontos mulle valtakunnaks, Soit voimaa tutaksein ja nauttiaksein tuota.
Päivän Sana
Muut Etsivät