Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Luuletteko, että köyhä kirjuri uskaltaisi ruoska kädessä kosia rikkaan miehen tytärtä rikkaan miehen, joka sitäpaitsi on majuri ja ritari? Kummellund. Mitä ihmeen elämää se on? Vesterkvist. Niin, mitä ihmeen elämää se on? Aa, se on majurin renki, joka heittää 100 tynnöriä kultaa alas portaista. YHDEKS
Ei suinkaan vielä tiedetä, miksi herraksi aikoo tulla. Ei tiedetä, tulleeko tuota mitään, vaan joutaahan oppia edes aa:n ii:stä täsmälleen eroittamaan. Vaan työtä hän on jo nähnyt tehtävän ja kyllä hän siihen lisää oppii sitten kuin voimia tulee, sanoi isäni.
Maksa lurjus, huusi matkustaja lakeijallensa, ajaen täyttä laukkaa; lakeija viskasi isännän jalkoihin pari kolme hopearahaa ja läksi ajamaan täyttä laukkaa herransa jälestä. Aa, sinä kurjamainen pelkuri, aa sinä vale-herra! huusi d'Artagnan rientäen lakeijan perästä. Mutta haavoittuneena oli hän liian heikko vielä kestämään semmoista reutoutumista.
Kun isänsä säihkyvät ja etsivät silmät tapasivat hänet, ärjyi hän vihasta kähisevällä äänellä: "Täälläkö sinä olet? sinä et siis tottele!" Ja samassa tempasi hän pelosta vapisevan tyttärensä lattialle kumoon, sieppasi tuolin ja rupesi sillä onnetonta lyömään! Mutta silloin pistäysi Jäykkälän Aappo väliin, otti tuolista kiinni ja sanoi: "So, so! Ei sillä lailla!" "Mitä saa aa?
Hän on minulta salaa ryöstetty. Ryöstetty? sanoi komisarjus. Aa! Bonacieux kuuli tuosta "aa"-sta, että asia rupesi yhä enemmän sotkeutumaan. Hänet on teiltä ryöstetty, vai niin! toisti komisarjus, ja tiedättekö kuka mies hänet on ryöstänyt? Luulen hänet tuntevani. Ken on hän? Huomatkaa, ett'en tiedä varmaan mitään, herra komisarjus, ja että minä vaan epäilen. Ketä epäilette?
Senkö tietäisin vain Tiedän enempi mie. Voin mä povata näin Aina edeltäpäin, Kuinka asiat käy, Joit' ei koskahan näy. Kas, se on aina näin: Jos te uskotte vain, Käy kyllä sinne päin, Mi on ennustamain. Mutta uskoa vaan Jos on vajavaltaan, Niin se turhahan käy, Eikä jälkeä näy. Neitisein, antakaa Käsi pieni mun luo, Että saan tarkastaa... Oi, kuin hieno on tuo! Siell' on viivoja ... aa!
Samassa saapuivatkin he kuningattaren huoneen ovelle, ja everstiluutnantti astui sisälle. Kristiina oli nähtävästi paremmalla tuulella nyt, kuin tullessansa. Hymyillen kiitti hän matkalla saamastansa suojeluksesta, pyysi hänen itsensä viemään kirjeen Fleming'ille, ja sanoi jäävänsä odottamaan jahtimestari R:ää, j.n.e.
Minä juoksin niin kiivaasti muorin luo, että olin vähällä lentää pääni uunin rintaan, istuin muorin polvelle ja sanoin: Opettakaa, muorikulta, minua lukemaan. No, niinpä niin, sanoi muori, otti älläpuikon, osoitti sillä kirjan ensi sivulla olevaa isoa kirjainta ja sanoi: tuo on Aa. Siitäpä se olikin alku, niin kuin muori oli sanonut.
Päivän Sana
Muut Etsivät