Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Mull' oli virka joukon majoittajan, hänest' on paljon muuta muistossain, Lapuan päivästä nyt kerron vain. Me perkattavaks saatiin metsän pieli, kaikk' oli valmiit, eespäin mennä mieli, mut vanha herra ärtyi seisomaan, »kosk' ampui Suomen mies niin ravakkaan». »Seis, pojat!» huusi, »saakaa tuki puista ja niittäkäätte miestä niinkuin ruista; työ tyyni, tarkka silmä sihdin taa!
Kerran pälkähti Tomin päähän kutsua kuningas vieraaksi maatilallensa, tämä hänen huudahduksensa voi hänet saattaa, jonka teko, josta naapuri, tuo kuuluisa naisräätäli Spricht ärtyi niin mustasukkaiseksi, että pian sen jälkeen kuoli.
Salin nurkassa istui suuri ja ruma äijä, jolla oli tavattoman iso nenä. Hänen edessään seisoi pieni, sievä poika, jolta vaari äreästi tiukkasi jotakin asiaa. Kun poika ei vastannut hänen mielikseen, ärtyi vaari ärtymistään ja tempasi lopuksi pojan kämmentensä väliin ja puristi häntä niin että poika kävi aivan siniseksi. Katsos, mitä tuo vaari tekee, sanoi M. veljelleen, mennään auttamaan poikaa.
Kuu katseli ja kirkas ilta-tähti, Kun hevoset pois juosta vilisi. Samassa saapui muija; kumma nuttu Ja myssy rietas häll' ol' yllänsä. Se oli taikavehkeistänsä tuttu Noit'-Anni, kaukaa Korven töllistä. "Hyv' iltaa, Anni! Mitenkähän tietois Nyt lienee laita? tietyst' ennellään! Täss' apua! Pois, ett'et mua kietois!" Näin Saaren Lotta laski leikkiään. Siit' akka ärtyi: "kurjan kurjat aiat!
Juur yö kuin joutui puolehen, Niin nähtiin ihme kyllä: Hangella seisoi poikanen Ja talvitakki yllä. Hän, kuusta äsken hypännyt, Jo kirkui: "Täällä olen nyt Isäni perinnöllä." Mut joulupukki kiukkuhun Se siitä ärtyi vainen. Ja kiljui: "Pusken, tapan sun, Itikka, talviainen!" Mut aika huus: "Seis, maltiton! Hän nuorin lapsen' lapsi on; Saa nähdä, minkä lainen."
Mutta kuta enemmän sitä tein, sitä sywemmäksi juurtui pelkoni, sillä pian huomasin minä, ett'eiwät hänen lupauksensa ja wakuutuksensa pitäneet ensinkään paikkaansa. Ne höltyiwät ja löyhtyiwät löyhtymistään ja asia paheni pahenemistaan. Wiimein ei hän kärsinyt wiittaustakaan sinne päin, waan ärtyi ja kiiwastui jok'ikisestä yrityksestäni, waikka ne lähtiwät werta wuotawasta sydämmestä.
Ropotti... Min' oon Ropotti! karjui Ropotti asiansa puolesta. Iivana löi silloin jo tuolin sirpaleiksi ja kirosi: Pjerkjele! Häh!... Ropotti! karjui Ropotti uhallakin vastaan. Osiippa jo virui penkin alla. Ro ... o ... Ropotti, tolkutti se sieltä toki vielä ja kaiken lisäksi ärtyi humalainen Ropotti haukkumaan Iivanaa ja kaikkia: ryssiksi hän heitä tietysti haukkui. Vot ryssä!... Ah! Häh!
Ja kun Jussi Punnittu ei näyttänyt siitä mitään välittävän, vaan jatkoi vain työtänsä, niin ärtyi hän lopen ja äkkiä aivan karjasi: »Elä kekkaa, kuule!» »Jaa, että kekkaa?» Ja rauhallisena koki hän vain pysyttää piippunysäänsä tulessa. Sakari menetti malttinsa.
"Tiistilän isäntä uhkasi antaa haravasta ja Kotilan Aapo usutti Hallia päälleni". "Vai niin se Tiistiläinen peuhaa, se ulkokullattu väkäleuka! Tokko sinä häntä edes vastustit, sitä kerettiläisprofeettaa?" lasketteli Kissa-Kerttu. Vaihdokas selitti kiittäneensä kauppojansa, kun pakoon pääsi, josta Kissa-Kerttu ärtyi häntä oikein sättimään.
Hän tahtoo löytää hänet vain kiusatakseen, polkeakseen ja nöyryyttääkseen häntä. Vinitius ärtyi ärtymistään, kunnes kadotti kaiken järkensä. Acte huomasi hänen uhkaustensa menevän sellaisiin äärimmäisyyksiin, että niitä oli mahdoton panna täytäntöön. Hänestä puhui viha ja tuska.
Päivän Sana
Muut Etsivät