Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Juhani yksinään enää oli valveilla; hän hosui ruoskallaan pois kärpäsiä ja ähkyi silloin tällöin: "äh!" mutta kun jo koko seura nukkui, ei hänkään voinut vastustaa hellettä, vaan antoi hevosten olla omin tahdoin ja sulki silmänsä. Sen havaittuaan sanoi Lotta Liisalle: "Kuules, me olisimme oikein tyhmät, jos me nyt enää astuskelisimme eteenpäin näin omin käsin.
Rose oli noussut istumaan, huitoi käsillään ja ähkyi: "Mamma! Mamma!" Elämä leimahti liekkiin viimeisen kerran, ja aivankuin uhotellakseen kuolemaa juoksi tyttö sängystään, tahtoi kävellä, pääsikin ikkunan ääreen, johon nouseva aurinko lähetti kultaisia säteitään.
Avaa heille, käski emäntä; ei liene kysymyksessä mitään niin vaarallista kuin miltä kuulostaa. Stiina-muori kiiruhti täyttämään emäntänsä määräystä. Odota, nainen! huusi kreivi, tarttuen kiinni eukkoon; eihän heillä liene aikomus tunkeutua tänne sisään!... Mitä poliisit tahtovat täältä? Päästäkää minut, herra kreivi! ähkyi muori; ei sovi antaa heidän odottaa ... eivät asiat ole nyt tolallaan.
Mihin hän matkusti? ähkyi hän puoleksi ääneensä. Italiaan. Onko sinne pitkälti? Ensin mennään monen pitäjän läpi, sitte ison meren yli ja sen perästä monen vieraan maan halki. Torgerin täytyi pidellä kiinni ovipielestä.
Silloin kuulimme tuolta toiselta puolen virtaa valitutushuudon, joka tunki läpi luitten ja ytimen. Tuskin olimme nousneet ylös norosta, ennenkuin Anna juoksee vastaamme, hengästynyt ja kalpea. 'Herr kirkkoherra, joutukaatte Jumalan tähden Kello-Taavetille! Hän tahtoo tappaa Martinan, ähkyi hän.
Niin yhtyi kukkien ja metsän sohu Kun heissä sama salon henki huokui Niin yhtyivät ne kosken kohinahan, Jok' alla niityn vuoren juurell' ähkyi Ja neuvoi, ett' on elämä vaan taisto Ja työ, kuin kosken, joka jyskää, jauhaa Ja myllärin, jok' ohjaa, takoo myllyn Ja miehen, joka pellollaan par'aikaa Hik' otsassaan maan muokkaa, kyntää, kylvää, Ett' taisto ja työ pysyvää luo yksin.
Rengit ja piiat olivat tänään juhlan kunniaksi koristaneet tuvan kukilla ja koivunlehvillä, ja lehvissä he olivat tuoneet sisään turilaita, jotka nyt lentelivät ympäri huonetta. Uunin edessä lojui vanha Vahti-koira, kuorsasi, huokaili ja ähkyi unissaan, ja penkillä istui kyyrysissään talon musta kissa ja kehräsi torkkuen. Ja kello naksutti: tik tak, tik tak.
Ikonen ähkyi ja pyyhki otsaltaan hikeä. Häntä ahdistettiin kysymyksillä siitä, mitä hän oli nähnyt ja kuullut ja missä majuri oli. Hän ryki nyt pari kertaa, katsoen jännittyneihin kuulijoihinsa, ja rupesi sitte retkiänsä selvittämään. "Eilen illalla, päivänlaskun aikana", alotti Ikonen. "Siinä pakkasessa!" huudahti Karjalainen, jonka muoto hohti runsaasta ruoasta ja juomisesta kuin iltarusko.
Pelkonsa tuosta kiihtyi vaan, Hän nousi, riensi uudestaan, Vaan kaatui toisen erän Ja kerta kerran perään. Vaan tyttö huusi saunastaan: "Hoi mamma! juoskaa hyvin vaan! Kovin on kiiru teillä, Jo peikot kintereillä." Ja akka pani parastaan, Hän ähkyi, puhkui kiiruussaan, Vaan roiskis! taasen kaatui, Kurahan kurja maatui. Katsokaa! minkä näköinen Nyt on tuo muori Möhönen, Kurassa hameet, liina!
Tämä sanottiin kääpiö Nectabanukselle, joka hirveästi säikähtäneenä syöksi telttaan; hänen rumat kasvonsa olivat kauhusta käyneet vielä rumemmiksi silmät tuijottivat päässä, suu oli auki ja kurttuiset, rujostuneet kädet ja sormet harillansa. "Mitä nyt?" sanoi sulttani ankarasti, "Accipe hoc!" ähkyi kääpiö. "Hoc! Mitä sanot?" jatkoi sulttani.
Päivän Sana
Muut Etsivät