Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Tytär oli tämän puheen kestäessä istunut aivan äänetönnä ja hiljaisena, silmät maassa. Hänen serkkunsa seisoi likellä häntä ja katseli myöskin lattiaan. Mrs. Strong sanoi nyt aivan lempeästi ja vapisevalla äänellä: "
Häntä kummastutti ainoastaan, että ihmisjoukko kuunteli niin äänetönnä ja tarkkaavaisena. Sillaikaa oli vanhus ehtinyt kuulijoilleen puhua yhä enemmän.
Honkametsä vain seisoi jykevänä ja äänetönnä kuten talvisaikaankin. Ainoastaan sieltä täältä pilkisti vaalean vihreä lehtivesa näkyviin hirsijyleikön lomasta. Hän heittäytyi sammalikkoon selälleen ja katseli päivänvaloa, joka kuin purppurainen kudos riippui tiheikön yllä. Vielä, kerran antoi hän viime tuntien uhkayrityksen liukua editsensä.
Ahonen äänetönnä nautti, kun laskeva aurinko valoi kultiaan vesille ja maille. Mikä viehättävä maisema! Noiden metsäisten harjujen salaperäinen sini vietteli mielen kauas pois. Luutnantti vihdoin herätti hänet unelmistaan. "Tunnetko tuota koiraa?" "Ei ole minulla kunnia tuntea." "Se on apteekkarin Hektor, paras tappelija koko kaupungissa." "Elähän loukkaa meidän vääpeliä!"
Ja noustuaan jälleen pystyyn näki hän tytön avointen silmien suurina ja ilmeettöminä tuijottavan häntä kohden. Pelästyneenä, ikäänkuin pahanteosta keksittynä, pudotti hän pään käsivarsiltaan. Tyttö retkahti paikalleen ja voihkasi hiljaa. Oksien kosketus teki hänelle kipeää, mutta samalla hän tuli täysin tuntoihinsa. Hän nousi kyynäskolkkasilleen ja katsoi äänetönnä, kysyen Boleslaviin.
Ja kauvan vaiti oli molemmat, Laskeusi ottomanilleen Potemkin, Käteensä antoi päänsä painua, Ja Wolmar äänetönnä ootti vaan.
Tyytymättömänä istui vanhus ovensuunpenkillä, äänetönnä katsellen odottamattomia rauhanhäiritsijöitä. Hän kyllä venättä osasi, mutta sitä eivät nuo puhuneet. Suurempi hätä oli Mari raukalla. Hän ennätti kuitenkin vieraitten näkyvistä piiloutua syvälle kiukaan koloon vaatteitten alle, ja siellä oli hän nyt kättyrässä tohtimatta hengittääkään.
Kotomiehenä taas Pynnölässä oli pitkä ja laihan kalmea Priskin Liisa. Siinä nyt asteltiin lämpimänä juhannuspäivänä, puhuttiin ilmanlaadusta, pellon pehmeydestä, juhannushallasta ja jos jostakin. Vaan äänetönnä astui kasvatusisänsä rinnalla valkohamehinen Maija.
Koira ulvahti majan seinän takana, tainnoksissa makaava tietäjä vavahti, heräsi vähitellen ja nousi pienten kannusten hiljaa rummuttaessa istualleen. Hänen vähän aikaa äänetönnä istuttuaan kysyi Panun ja Ilpon takana istuva mies: Mitä näit matkoillasi? Mitä kuulit kulkiessasi?
Molemmat olivat suuresti liikutetut, varsinkin tyttö, joka puhumatonna katseli suorastaan eteensä. Vihdoin heittivät he silmäyksen sisääntulijoihin, viittasivat Doraa ja ojensivat hänelle äänetönnä kätensä. Dora niiasi; hän ei tiennyt mitä piti tekemän. Oikeusneuvotar oli mennyt edemmäksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät