Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Hän tunsi Mathieun kummastuneen katseen, se huvitti häntä ja hän lausui pilkallisella äänellä: "Eikö totta, ystäväni, minähän sanoin teille äsken, että tultuani leskeksi lohdutan itseäni miten parhain taidan siitä, että olen tuomittu ainaiseksi lapsettomaksi."
Don Estevan, käsi Robert Tresillianin kädessä ja sydän kuohuvien tunteitten täyttämänä, ehkäpä toivonkin, lausui matalalla äänellä muutamia kiitollisuuden sanoja niille, jotka nyt luuli olevan pelastuneina ja eheinä ulkona aavikon yksinäisyydessä. Pedro Vicente, joka ojensi eteenpäin puolet ruumistaan rintavarustuksen ulkopuolelle, tahtoi ikäänkuin lukea halki utuisen usvan.
"Oi, Jumalani!" huusi Valentine kimeällä äänellä. "Minä puolestani vannon, ett'en saa ainoatakaan enään, ellen jo kuole tämän lapsen tähden!" Séguin, joka yhä vaan myhäili pilkallisesti, palasi paroonittaren tulon kautta keskeytyneesen puheluunsa Santerren kanssa. "Te sanotte, että olette nähnyt niin kauniita leikkauksia tehtävän tohtori Gauden klinikassa."
Mutta vapaa-ehdottoman liikahuksen viemänä lähestyi tällä silmänräpäyksellä Fabiani Harry Drakea ja sanoi kylmästi: Te olette väärässä, herraseni. Skotlannin matruusi on voittaja! Drake astui yhtäkkiä Fabiania kohti. Mitä sanotte? kysyi hän uhkaavalla äänellä. Minä sanon, että olette väärässä, vastasi Fabiani tyvenesti. Luultavasti, sanoi Drake, sen tähden että olette lyöneet veikan Wilmoresta.
Jeanne, joka yht'äkkiä oli herännyt, hyppäsi tuota pikaa ulos. Hänen isänsä ja Rosalie, joille muuan renki näytti valkeata, miltei kantaen saattoivat sisään paronittaren, joka oli aivan menehtymäisillään, valitteli vaivojaan ja lakkaamatta hoki heikolla, tuskin kuuluvalla äänellä: "Voi, Jumala! Lapsi raukat!" Hän ei tahtonut mitään juoda, ei mitään syödä, vaan pani maata ja nukkui heti.
Hän ei määrännyt mitään, vaan sanoi ensin tahtovansa neuvotella Nordenbergin kanssa. Kauan hän kuitenkin istui hämärässä huoneessa ja puheli hiljaisella äänellä Helenan kanssa, joka keskustelu näytti hyvin liikuttavan rouvaa.
Hänellä näytti, olevan taipumusta tyyntymiseen enemmän kuin toisilla. "Ja kumminkin olemme kunniallista, elatuksemme eteen työskentelevää työväkeä", sanoi vaimo katkeralla äänellä, "emme ole mitään kerjäläisiä, jotka laiskottelevat ja ovat muiden ihmisten tiellä. Mutta kyllä kotimme näyttää siltä, kuin olisimme sellaisia!" Robertilla ei ollut mitään vastattavaa.
Mene pois, sillä muutoin en takaa, voinko hillitä itseäni!" "Sinä erehdyt, Antti; minä kadun..." "Mene jo, Yrjö, tahi armahtakoon Jumala sekä sinua että minua." Yrjö otti pari askelta oveen päin; vapisevalla äänellä kysyi hän: "Tahdotko kelloa, niin saat sen?" "Mene, Yrjö!" kiljasi toinen, ja Yrjö kiiruhti ulos. Vaan Yrjölle oli käynyt näin.
Sempä vuoksi hän niin terävästi katsoi Kaisaa. Mutta kuitenkin tavallisen leppoisalla äänellä kysyi: "Mitäs teillä olisi asiaa?" "Rovastinnalle minulla olisi", kuului Kaisan alakuloinen sana ja samalla kierti silmillään koko huoneen, näkyisikö siellä senlaista, jota voisi niinkuin summassa tuntea paremmin rovastinnaksi, kuin sitä, mikä edessään istui.
Onhan niillä valta vaikka mihin ... ja niillä on vanhaa vihaa... Loppumatkan hän miltei vaikeroi itsekseen tuosta pelosta. Ja kun viimeinkin tuli kotiinsa, käyttäytyi hän kuin sairas. Yhki ja puhui surkealla äänellä, otsa rypyssä. Rouvan piti auttaa turkit ja muut vaatteet päältä pois ja vetää päällyskengät jalasta. Mikä sinun on?
Päivän Sana
Muut Etsivät