Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Kauhistus valtasi hänen kokonansa, kun hän tunsi oudon syleilyksen ja kuuli korvansa juuressa kähisevällä äänellä lausutut sanat: "niin pitkällä, mutta heitä hornaan koko tuo puuha ja tule sisään ottamaan pieni ryyppy; se antaa rohkeutta elämään ja synti olisi, jos noin reima poika joutuisi ahvenien ruoaksi, hehehe!"
Kuinka voi olla mahdollista, että tämä lapsi tuntuu minusta niin tutulta? Mitä hän minulle hämärästi muistutti mieleen, kun kadulla tunsin hänen kätösensä tarttuvan minuun, ja kun minä katsoessani alas näin hänen katsovan minuun? Herra Jackson! Säpsähtäen näitä sanoja, jotka lausuttiin hiljaisella äänellä, hän kääntyi ja näki ovella vastauksen kysymyksiinsä.
... "Sitte", jatkoi Inger-Johanna matalalla äänellä, entistä kalpeampana ja tunteittensa kiihoittamana... "Niin, enhän tahdo sitä salata teiltä, isä ja äiti, koskette muuten minua ymmärtäisi sitte niinkuin salaman kirkkaudella välähti mieleeni, että yhden, jopa kahdenkin vuoden kuluessa oli koko sieluni, asunut erään toisen luona"... "Kuka se olis?" "Grip!" kuiskasi hän.
Hän puhui niin vakuuttavalla ja luonnollisella äänellä, että Mathieu pääsi varmuuteen asiasta. Varmaankaan ei hän valehdellut. Nyt itki äiti nyyhkyttäen nopeasti, ja yleinen liikutus valtasi pikkutytötkin ja hekin alkoivat itkeä tillittää. Tuo kaikki teki syvän vaikutuksen Mathieuhön ja hän myöntyi. "No niin, minä koetan, mutta minä en voi luvata, että onnistun.
Kuultuaan minun selitykseni, hän katsoi silmiini pitkään ja syvään niillä kirkkailla silmillään. Sitte hän sanoi vielä nuhtelevammalla ja sointuvammalla äänellä: "Olinhan minä luvannut. Mitä syytä sinulla on luulla minua niin huikentelevaiseksi?" "Kun et ole ollenkaan käynyt meillä." "Ethän sinäkään ole meillä käynyt."
Se on onnistunut hänelle roskaväen avulla, johon häntä vetää syntyperäinen taipumus ja kas tässä, nuori herraseni, mitä minulla on vastattavaa haaveiluihisi. Olet tahtonut kuulla totuuden ja olet saanut, mitä olet tahtonut. Kiitän sinua, vastasi Paul murtuneella äänellä. Solvaustesi välistä ammottaa liiankin selvään kauhea todellisuus.
GRANSKOG: Jos te olette sen tuntenut, niin te ette sano sitä noin surullisella äänellä. Ettekö te tunne, kuinka kaikki palaa teidän ympärillänne. Ihmiset, kansat, valtiot, yhteiskunnat. Ettekö te tunne kuinka te itsekin palatte? Kaikki tuntevat sen, mutta vain harvat uskaltavat sen itselleen tunnustaa, toisilleen ei kukaan. Sillä silloin olisi kaiken loppu. KERTTU: Loppuuko kaikki?
Hänen sanansa eivät tehneet tyttöön mitään vaikutusta. "Minäkö jäisin tänne? Kentiesi vastaista kohtaloani oöottamaan?" kysyi tyttö vuorostansa sanomattoman äreällä ja pilkallisella äänellä.
Se oli odottamaton isku, ja Pekan polvet alkoivat ruveta vapisemaan. Kasvoiltaankin hän kävi tuhkaharmaaksi ja itkunsekaisella äänellä soperteli: "se oli hävytön teko Kaaprolta! Kerrassaan hävytön teko!" "Kun ei olisi tehnyt hävyttömämpiäkin", tuumaili emäntä.
Sanoi kolmasti jo maanpallonkin ympäri merimiehenä purjehtineensa, sekä olleensa jos jossain sopessa, mutta semmoista ketunluolaa kuin Oskari Ananiassonin työpaja oli, ei hän ollut koskaan tavannut. Itse mestari jo oli poikkeus kaikista muista kuolevaisista. Tähän joku sivulta muistutti että kaksi hyvääpä heitä olikin nyt sattunut yhteen! Puheenjohtaja nyt korpraalin äänellä huusi järjestykseen!
Päivän Sana
Muut Etsivät