Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
»Te käsititte sanani väärin», virkkoi Isabella ujosti puhuen, mutta kuitenkin niin kovalla, selvällä äänellä, että herttua, vaikka hän jonkun sisällisen aavistuksen vuoksi mielellään olisi ollut kuuntelematta, ei voinut olla kääntämättä huomiotansa tytön puoleen. »Minun suostumukseni», jatkoi kreivitär, »ei tarkoittanut muuta kuin noita läänityksiä ja tiluksia, jotka teidän esi-isänne, armollinen herttua, antoivat minun esi-isilleni, ja jotka nyt luovutan teille takaisin, jos minun läänitysherrani arvelee, että tottelemattomuuteni tässä asiassa on tehnyt minut kelvottomaksi niitä kauemmin pitämään.»
Outo ei olisi hänen äänestänsä kuullut, että hänen mielensä oli hetkeä ennen ollut tuskistuneena. Eikä hän itsekään sitä asiaa ajatellut, niin kiintyneenä oli hän virkansa toimitukseen. Ja kun lukkari, synnin tunnustuksen päätettyä, oli veisannut "Herra armahda" j.n.e. messusi provasti kauniilla ja sujuvalla äänellä: "Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, maassa rauha, ihmisille hyvä tahto."
Oletko kuullut rakkaista poissaolevista, taikka vihollisista jotain, joka ei vielä ole minun korviini ehtinyt?" "En, Jumalan kiitos!" vastasi Sesilia matalalla, nöyrällä äänellä, luoden silmänsä maahan, "en, äitini! sittekuin Matti toi meille tuskallisen tiedon, että vihollinen marssii tännepäin, en ole mitään uutta kuullut." "Mikä sitten sai kasvosi vaalenemaan ja kätesi vapisemaan?"
Mitä! huudahti kreivi tuolla tuttavallisella äänellä, jolla hän aina puhutteli vanhoja asekumppaneitaan ja missä rykmentissä palvelitte au diable, minä olen unohtanut nimen; suokaa se minulle anteeksi, kunnon ystäväni!
Kyynel vierei tytönkin silmässä, kuin hän kuuli isänsä sanat, ne tekivät kipeää sydämessään hän laskee kätensä ukon olalle ja sanoo valittavalla äänellä: Isäni, vielä ei Suomi ole loppunsa nähnyt, koska tyttöjenkin povessa rakkaus palaa! Ukko kääntää päätään ja sanoo huo'aten: Oi! jos olisi Jumala mulle suonut poikia vaan samassa muistaen Eliasta ja Aatoa pysähtyy hän puheessaan.
Nuori mies alotti puheensa vapisevalla äänellä ja silminnähtävästi hämillään. Mutta vähitellen tointui hän ja kertoi nyt sydäntäsärkevällä, valtaavalla voimalla orjuuden kauhistuksista.
Hänen kasvoilleen oli äkkiä levinnyt varjo, jota Ester ei ennen ollut nähnyt. Hän ymmärsi, että hän nyt oli saava selityksen siihen arvotukseen Svenin olennossa, jonka hän kerran näki, tunsi ja aavisti, mutta jonka perille hän ei ollut voinut tunkea. "Mitä sinulle tapahtui, poikani?" sanoi hän matalalla äänellä ja silitti hyväileväisesti kädellään Svenin otsaa.
"Isä meidän" ja "Herran siunaus" valuivat kuin kesän kukkaistuoksu talven kylmään ja kun "Amen" lujalla ja selvällä äänellä lausuttiin, valtasi montaa karkeata soturia ainoa ajatus: edessään oleva verinen työ. Taas kaikuivat soiton säveleet. Kolonnat järjestettiin ja liikkeelle lähdettiin määriteltyjä teitä.
Terve tuloa, överstinna, terve tuloa, jospa viihtyisitte meidän maassamme, sanoi hän miellyttävästi hiljennetyllä äänellä ja hymyillen niin paljon lupaavasti.
Martin Paz, joka tällä tavoin oli loukattu, lähestyi hispanialaista, jonka karskius näkyi olevan muuttumatoin ja, vetäen tikarinsa tupestaan, käänsi hän tikarin kärkeä omaa rintaansa kohti. "Herra", sanoi Martin Paz hänelle kumisevalla äänellä, "jos vielä kerran lausutte noita sanoja, makaan minä kuolleena jalkainne juuressa".
Päivän Sana
Muut Etsivät