United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä tahdoin viivoittaa koko maailman mieleni mukaan, teidän mielenne mukaan. Niin, sen kaiken tahdoin minä tehdä. Mutta sitte tuli hän. KERTTU: Teidän veljenne? GRANSKOG: Minä itse saatoin hänet teidän salonkiinne. KERTTU: Puhukaa minulle vielä hiukan aatteistanne. Miksi jätitte ne kesken? GRANSKOG: Mitä voin minä yksin! KERTTU: Sanotaan, että yksinäisin on voimakkain. GRANSKOG: Niin onkin.
Niin, myöskin vanhoina, pimeinä aikoina ovat sydän sydämen perästä hiljaisissa kodoissa ja kätketyissä luostari-kammioissa epäilemättä tunteneet tämän salaisen ilon. Mutta nyt koko mailma näyttää tuntevan sen. Talvellakin on kultakerttunsa yksinäisin viserryksineen; mutta nyt kevät on täällä, laulut tulevat parvittain ja, kiitos Jumalan, minä olen hereillä ja kuuntelen!
Syli tyhjyyden kohta jo sulkee elon huumeisen, uupuneen, meri tuntematon yli rantain pian tummana tulvailee, sodan pauhun kanssaan kantain, johon sydämet raukenee. Jo on hetkeni yksinäisin, jo on kaihottu, aikas sun! Elon maille yksinkö jäisin iäks aaveena kulkuhun ? Mana rauhansa kieltäis multa, jos en juhlien kuolla sais, jos en loppuun syömeni tulta olis hehkunut rinnallais! Meren pisar.
Niin, Ville Vallgren! Mitä täyttänetkin, sun kauttas kaikki yhteen kuulumme. Sa mitä näytteletkin, näyttänetkin, on sentään aina loppusumma se: Ken kansoille kauneuden toi, hän maastamme maailman loi! Alas astuvat immet taivaan joskus ihmisten lasten vaivaan, suovat lohtua, unhoitusta sinne, missä on mieli musta, polku yöllisin, yksinäisin, talvi ankarin, tanner jäisin.
Sun muistan uneksivin vainioin ja yksinäisin, unhoitetuin taloin, kun taivas aamun kirkastunein valoin sun ylläs kaartui koittehessa koin. On ympärilläs korvet rämein, soin. Sun viljavainiosi keskeen saloin on sukupolvet luoneet aukein aloin maan kamarahan tarmoin, taisteloin. Sun kuinka koskaan jättää saatoinkin ma kesän valoon, talven pimeihin, miss' unhoittuneet kummut kohoavat
Minusta oli kouluhuone, johon hän vei minut, yksinäisin ja autioin paikka, minkä milloinkaan olin nähnyt. Minä näen sen nyt. Pitkä huone, jossa on kolme pitkää pulpetti-riviä ja kuusi penkki-riviä, ja kaikki seinät täynnä lakin- ja krihvelitaulun-nauloja, jotka pistävät esiin, kuin harjakset, joka paikasta. Vanhojen kirjoituskaavojen ja harjoitusvihkojen palasia on kaikkialla likaisella lattialla.