United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kas se on kaunista: ensin se väkisin panee toisen pukeutumaan, ja sitten »ei lähdetäkään». Ja vähän ajan perästä he todella istuivat rinnakkain mukaviin kääseihin. Kun he jo ajoivat, sanoi herra Vendell: Taisit vähän närkästyä minuun. En voi sietää syntymäpäiväretkiä kesällä.
Vendell, elä viitsi puhua siitä asiasta No niin, kun kaikki on teidän välillänne lopussa ja kun Rauhalahti todella välttämättömästi kaipaa miespuolista hoitajaa, ymmärräthän itse ettei Martta yksin voi ajan pitkään suurta hovia hallita, vaikka hän sitä väittäisikin Väittääkö hän sitä? Kyllä hän sitä väittää: antakaa minun koettaa, sanoo hän, edes yksi vuosi vielä eteenpäin! Mutta elä sekota minua.
Kaiken maan täytyy olla viljelykselle vapaan» oli siihen kirjotettu. Ja toisessa paikassa luettiin: »Maa on sen, joka sitä viljelee.» Ja vähän alempana: »Me olemme parasiitteja.» »Varmaan on tarpeen, että löytyy maattomia eli toisin sanoen leivättömiä, jotka olisivat valmiit nälkäpalkoista tekemään rikkaiden haluamia töitä», luki herra Vendell yhä suurenevin silmin.
En mitään. Kas Vendell, milloinka sinä tulit? Ja näin varhain? Muutamia ihmisiä mainitaan aina sukunimellä, eikä kukaan, olipa kuinka hyvä tuttu tahansa, ota milloinkaan selkoa heidän ristimänimestään, yhtä vähän kuin he itse kellekään puhuvat omaisistaan, kotopaikastaan tai muista personallisista asioistaan. Semmoinen oli herra Vendell, nuori lääkäri, toveruudestaan ja hiljaisuudestaan tunnettu.
Kuitenkin oli herra Vendellin käden päällä sininen ankkurinkuva ja selvät kirjaimet S. V., joista olisi aina voinut muistaa myöskin hänen etunimensä. Näitä kirjaimia herra Vendell tosin vältteli asettamasta näkyviin ja häpesi, ikäänkuin ne olisivat olleet hänelle todistuksena ajoista, joita hän ei tahtonut muistella, hän oli tainnut joskus aikoa merimieheksi.
Ja kun Martta mielenliikutuksesta ja tuskasta väsyneenä hiljaa astuen tuli sinne, oli Vendell Edvardin kanssa jo ajanut Rauhalahdesta. Vieraat rupesivat kohta sen perästä lähtemään. Jääkylmänä Martta otti vastaan heidän enemmän tai vähemmän avonaiset surkuttelunsa, joten ne loppuivat hyvin lyhyeen. Sanatonna hän myös kulki kotiväen ohi ja tuskin kuuluvasti sanoi hyvää yötä vanhemmillensa.
Herra Vendell ja pehtori eivät olleet kolmeen tuntiin vaihtaneet sanaakaan keskenänsä, sen jälkeen kuin Vendell oli tullessaan vaan sanonut tuoneensa kartanoon Martta neidin sulhasen. Herra Vendell oli pahalla tuulella. Hän oli Martan syntymäpäiväksi harjottanut säveltämänsä elämänkaihoa kuvaavan pianofantasian, jonka oli aikonut soittaa aamulla, heti kun Martta nousee ylös.
Sensijaan olivat matalat äänet mahdollisia, ja ei Vendell diskanttia nyt tarvinnutkaan, sillä se elämänsurua kuvaava pianofantasia, jonka hän oli Martan syntymäpäivää varten harjottanut, kulki kokonaan vaan matalissa äänissä, ja sitäpä hän nyt rupesikin soittamaan.
Lahden keskustassa väreili vielä auringon jättämän yötaivaan himmeä heijastus, ja siihen liukui hiljaa venhe, seisahtui vähitellen, kun perässä istuja oli nostanut melan vedestä. Kokkapuolella pohjassa istui valkopukuinen neiti, otsa nojautuneena vasten käsivartta ja veneenlaitaa. Eivät puhuneet sanaakaan, olivat juuri lopettaneet puhumasta. Perässä olija oli herra Vendell kokassa oli Martta.
Martta tuskin pysyi jaloillansa. Missä on herra Vendell? Ja kaikki ihmiset sanoivat: mikä onneton syntymäpäivä! Missä, missä on herra Vendell? Herra Vendell. Herra Vendell oli jo kohta Rauhalahteen palattuansa mennyt rantaan veneveistämölle, missä pehtori viimeisteli rakentamaansa haapaista soutuvenettä.