Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Mutta Vendell näytti olevan taas tuolla itsepäisyyden tuulella, jolloin hän vei tahtonsa läpi huolimatta mistään esteistä. Ei hänen hyväntahtoista sitkeyttänsä kukaan pystynyt ajan pitkään vastustamaan. Hän meni kaapille, veti laatikon auki, tarkasti siellä olevia liinavaatteita ja tuli kaksi erilaista kaulusta kädessään jälleen kirjotuspöydän ääreen. Kummanko näistä nyt panet kaulaasi?
Kun se avattiin, oli siinä niin erinomaisia ja niin maukkaasti yhteen koottuja ruusuja, että ehdoton pettymyksen huudahdus kuului kaikkialta kuin yhdestä suusta. Mistä ja milloin Vendell oli nuo hankkinut, sitä Edvard ei voinut ymmärtää, hän nyt ainoastaan hämärästi muisti, että Vendell oli Vaanikkalasta lähdettäissä sovitellut jotain tuontapaista koteroa rattaille istuimen alle.
Tässä raivon tilassa hän istui pöydän ääreen kirjottamaan kirjettä. Kuitenkaan ei Vendell enää edes raivon tilassa voinut olla välinpitämätön siitä, mimmoinen se kynä ja mimmoinen se paperi oli, jolle hänen oli kirjottaminen. Myös oli hänen aivan mahdoton istua tomuisen pöydän ääreen ja kirjottaa siinä tunnossa, että takin hihat tahraantuvat.
No niin: »sinä ja sinun miehesi jota» ja niin edespäin »toteuttakaa te mitä hyväksi ja jaloksi ymmärrätte, siihen toivoo teille voimia ja pitkää ikää teidän» Hä? Mitä sanot? Tyttö hupakon tyhmyydet ovat kuin ovatkin tarttuneet ukkoon. Aasi! Sinä olet täydellinen aasi, Vendell! Mitä nyt? Se, mikä ihmisessä on viisainta, sitä sinä sanot tyhmyydeksi!
Ja nyt tulee ihmisiä, jotka juuri sitä tuntevat ja tahtovat vapauttaa kansan, että maailmasta vihdoin jotain tulisi, ja sinä sanot: se on tyhmyyttä! Sinussa taitaa sittenkin olla joku määrä nousukkaan verta, Vendell parka! Anna tulla vaan, kyllä kestetään. Mutta se Martta, huomaan minä, onkin sellainen tyttö, ettei teistä vävyistä kukaan tule viisaudessa hänen rinnalleen.
Tosin olihan aamulla joku kysellyt, »missä viipyy herra Vendell», mutta nyt oli ilmeistä, että herra Vendell oli kuin olikin käynyt muistuttamassa Edvardille. Kuinka se oli selitettävissä, ja mitä varten?
No niin, niin on, pani pehtori paljon puhutaan. Hän huokasi samalla lailla kuin herra Vendell. Ja vaikenivat taas tuntikausiksi. Mutta kun jo rupesi olemaan niin pimeä, että tuskin näki työtä tehdä, nousi pehtori polviltaan veneen alta, katsahti vielä kerran pitkin sen kumpaakin laitaa, kallisti ikäänkuin suuntaa tähdäten pari kertaa päätänsä eri puolille ja sanoi painavasti: Nyt se on valmis.
Vai niin Vendell, että sinusta siis tulee Rauhalahden isäntä, ja rupeat polttamaan piippua ja istumaan keinutuolissa, niinkuin setä ennen! Rauhalahden herra minusta tulee, jos vaan kaikki käy niinkuin ajattelen. Mutta nyt on niin, että asialla olisi kiire, sillä tärkeätä on juuri se, ettei Martta saisi omin päin hallita kartanoa vielä yhtä vuotta, kuten hän tahtoisi. Hän tekee siitä talosta lopun.
Ja pesuvesi alkoi taas läiskyä. Mutta kun Vendell kuuli veden läiskeen, hän piti mahdollisena katsahtaa vielä kirjeen loppuun, jättäen ajan täpäryyden takia pois sen mikä oli välillä. Ja lopussa seisoi mikäli herra Vendell ehti sieltä täältä vilkaista: »Olen löytänyt elämäni tehtävän tahdon taistella tämän sorretun kansanluokan puolesta. Vielä minustakin tulee mies, rakas pappa. Saat nähdä!
Ja nyt tämä sama Vendell olisi tehnyt mieli antaa sille tuntuva töykäys niskaan toimittaa tieten tahtoin Edvardin esille! Edvard hyppäsi rattailta, jätti Vendellin, ja, silmät paljon väen tähden tyytymättömissä rypyissä, ainoastaan vähän nosti hattuansa kaikille yhteisesti, sekä meni isäntäväkeä kättelemään. Mutta Martta neiti seisoi kahden ystävättärensä rinnalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät