Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Tiedä, että voin koska tahansa heittää tämän kaiken, ja menen elämään niinkuin hänkin, rupean vaikka »semmoiseksi naiseksi.» Martta! Niin juuri! Minulla on sellaisia hetkiä, etten ollenkaan tiedä olisiko siinä mitään pahaa, ainakaan ei olisi hänen vuoksensa. Kun Vendell kokonaan vaikeni, purskahti Martta hetken kuluttua uudestaan itkuun. Kauan, kauan he olivat ääneti.
Sinä et ymmärrä, sillä sinä yleensä et ymmärrä semmoista et ole ehkä koskaan ollut rakastunut. Vendellin ääni värähti, kun hän sanoi: Sitä et sinä voi tietää. Minä sanoin ehkä. Vendell sanoi vielä väräjävämmällä äänellä: Olen ollut ja olen nytkin.
Vihdoin hän pui molemmin käsin nyrkkiä päänsä päällä ikäänkuin olisi tehnyt kauan kypsytetyn valan. Sinisen selvinä näkyivät tällöin hänen käsiensä voimakkaasti pullistuneiden suonien keskellä kirjaimet S. V. Semmoinen olisi varmaan Vendell ollut katsella, ellei hän olisi milloinkaan saanut Marttaa nähdä eikä olisi siten saanut lujaa uskoansa sivistykseen, vaan jäänyt mastoihin kiipeilemään.
Sinne oli Esteri, omaa haluaan ja tädin innokkaita kehoituksia noudattaen, päättänyt lähteä ja pyytänyt kavaljeerikseen Santun, kuitenkin huomauttaen että hän ei nyt tanssi ollenkaan. Eihän hänkään ole mikään tanssi-intoilija, arveli siihen Santtukin. Kukako Santtu? Lakitieteen ylioppilas Vendell, Aleksander. Tästä ristimänimestä oli lyhennysote: Santtu.
Herra Vendell heräsi ajatuksistaan, katsoi kelloonsa ja vastasi: Eihän sillä mitään virkaa vielä olekaan. Jonkun ajan kuluttua pehtori taas sanoi: Ihmiset vaan tahtovat puhua siitä herrasta kaikenlaista. Mitä ne puhuvat? kysyi herra Vendell äkkiä elähtyen. Mutta ennenkuin toinen rupesi vastaamaan hän taas raukesi ja sanoi huokaisten: Paljonhan sitä puhutaan.
Tämä ei ole mitään hetkellistä innostusta. Minä tahdon sovittaa kaiken entisen, millä olen sinulle surua tuottanut. Pian kirjotan jälleen. Vastaa tähän kirjeeseni!» Herra Vendell tuli hyvin totiseksi luettuaan loppuun. Kun Edvard sitten ilmestyi peseytyneenä ja pukeutuneena samaan huoneeseen, sanoi herra Vendell: Jos sinulla todella ei ole tällä kertaa halua lähteä, niin
Hänen onneansa minä etsin. Tietysti, tietysti, tietysti! Nyt minä sen vielä teen! Jätän tähän pöydälle kirjeen, maalaan sen miehen semmoiseksi kuin hän on, ei yhtään paremmaksi, ei hituistakaan! Ja herra Vendell kulki pitkin askelin edestakasin, silmät säkenöivinä, koko kasvot hehkuksissa. Maalaan hänet inhottavaksi raukaksi. Saastaiseksi roistoksi! Mustaksi kuin korppi, ihan mustaksi!
Päivän Sana
Muut Etsivät