United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Huomenna, kun mennään taistelohon, alkakohon silloin tapa uus. Kellä halu, ajoon suostukohon, Hurtin loppuu mahtavuus; hävettää jo häntä alkaa nyt ettei aikaa sitten väsynyt." "Vanhoillansa ukko neuvon keksi: ajona ei mieli ollakkaan; paras temppu paon vasteheksi pysyminen paikallaan; ken sen tempun oikein oivaltaa, kaikki juoksemiset jättää saa."
Kun meidän käsky vaikutti kuin taika! Kas sepä vasta oikea kulta-aika! NOUSUKAS. Ei mekään olleet aivan typeröitä, Vaikk' usein teimme pieniä lurjustöitä; Nyt mullin mallin kaikki kaataa kansa, Mitä vaan me koemme säästää vanhoillansa. KIRJAILIJA. Luettaneeko enää kirjaakaan, Miss' on ees hiukan sisällystä? En nuorisoa nähnyt konsanaan, Niin nokkelaa ja äkkikystä.
He katselivat toisiinsa, ja heidän kasvoillansa vaihettelivat monenlaiset värit, vaan mitään eivät he sanoneet. "Vai niin, te ette tahdo", virkkoi lukkariukko. "Minä siis erehdyin; mutta se ei tee mitään, hyvät lapset! Kaikki voipi olla vanhoillansa". Näitä sanottaessa sai Knutson sanat suuhunsa ja selitti, että se jo kauvan oli ollut hänen hartain toivonsa.
Frans parka ties vain heikot alkehet, Ja Mimmi tunsi tuskin kirjaimet. Siis täytyi heidän vasta vanhoillansa Kuin pikku lasten alkaa uudestansa, Ennenkuin Frans ol' ylioppilas, Hän ol' jo neljäkymmen-vuotias. Kuin Mimmi vihdoin oppi lukemahan Ja ompelemaan, niinkuin tarvitahan, Ken kerran aikoo tulla rouvaksi, Seitsemänneljättä tul' ijäksi. Ja kuin he tahtoi nuorra notkutella.
Sit' istuu ikkunassa, särpii oluttaan Ja katsoo laivain alas-virtaa luisumista; Käy tyytyväisnä yöksi nukkumaan, Ja siunaa aikaa rauhallista. KOLMAS PORVARI. Sen miekin, kelpo naapur', kyllä sallin: Ne listikööt päät toisiltansa, Ja menköön heillä kaikki mullin mallin, Kun meillä vaan on kaikki vanhoillansa!
Innon tuli hehkui mieless' urhoisassa, rauhaa ei hän saanut tuvass' ahtahassa. Ulos astui. Hiljaist' on ja pimeää, tyynet, kylmät taivaan tähdet kimeltää; koitteen juova vaan, jos katsoit itää kohti, metsän laivoilla jo vaaleana hohti. Näkyviss' ei ketään, rattaat, kuormat vaan hevositta, pohjaa kohden, paikallaan: muutosta ei laisin, kaikk' on vanhoillansa, niinkuin sama kulku alkais uudestansa.