United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viattomat, virkistyttävät leikit vaihettelivat järjestetyn, ruumiin ja sielun voimia vahvistavan työn kanssa; lasten kesken ei kuulunut melua ja vallattomuutta, mutta hilpeälle lapselliselle ilolle ei pantu mitään luonnotonta estettä.
Tämä pitkä taipale heidän välillänsä muulla ajalla ei vaikuttanut paljon, sillä vaihettelivat kirjeitä joka viikko, ajatuksensa etsivät toinen toistansa joka päivä ja joka yö toisistansa näkivät unta. Viisi vuotta oli kulunut ilman pilveä rakkautensa taivaalla.
Ruis- ja Hirvisalon välisessä salmessa oli joukko vihollisen kaleereja, joiden välitse ja ohitse me viiletimme. Keittiömestarit vaihettelivat tervehdyksiä merisotilaiden kanssa ja kehuivat olevansa matkalla kalanhankintaan. »Niin kyllä, mutta kyllä niitä kaloja odottaa saa», ajattelin minä peräsintä hoitaessani.
Kukatiesi oli jo antanut kätensä toiselle? Tämmöiset olivat ne ajatukset, jotka tällä haavaa vaihettelivat Kustaan sielussa. Hän kääntyi sen jälkeen siveästi ja nöyrästi lautamieheen, joka puolestaan käski hänen olemaan tervetulleen, ehkä sydämessään ja sielussaan ajatteli jotakin aivan toista.
Kun matkamiehet olivat saaneet hevosensa lasketuiksi, kiirehtivät he heti tapaamaan kuvernööriä hänen yksityisasuntoonsa. Kun he siellä eteisessä vartoivat vakavina ja totisina, näki kyllä, että molempain sydämet hiukan pamppailivat ja että siellä tunteet varmaankin vaihettelivat toivon ja pelon välillä. Vihdoin tuli kuvernööri heitä eteiseen puhuttelemaan.
Tämä seisoi pelkissä alusvaatteissaan keskellä lattiaa ja piti molemmilla käsillään kiini erästä tuolia, jota hän, niin tiheään kun saattoi, kaikin voimin tölmäsi lattiaan, päästäen tuon tuostakin huudon, jossa vaihettelivat sanat: "varkaita" ja "apua," ja kaikki tämä tapahtui semmoisella innolla, ettei hän alussa ollenkaan huomannut, jotta hänen huoneensa ovi oli avattu ja että muut ihmiset häntä katselivat.
He katselivat toisiinsa, ja heidän kasvoillansa vaihettelivat monenlaiset värit, vaan mitään eivät he sanoneet. "Vai niin, te ette tahdo", virkkoi lukkariukko. "Minä siis erehdyin; mutta se ei tee mitään, hyvät lapset! Kaikki voipi olla vanhoillansa". Näitä sanottaessa sai Knutson sanat suuhunsa ja selitti, että se jo kauvan oli ollut hänen hartain toivonsa.
Nouse ylös, onneton," jatkoi hän ystävällisesti, "ja lopeta kertomuksesi. Se ei voi sisältää enää mitään hirmuisempaa minulle, kuin mitä jo tiedän, ja mitä olen murehtinut neljätoista pitkää vuotta. Jatka!" Pitkän vaiti-olon perästä, jonka kestäessä Knuutti koki koota ajatuksiansa ja hillitä niitä erilaisia mielenliikutuksia, jotka vaihettelivat hänen sielussaan, jatkoi hän näin: "Jalo herra!