United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja suuri on kuninkaiden murhe. »Mun orhini valkeat te valjastakaa kuus!» Näin kuningas se kesk'yöllä orjillensa huus. Se yö oli kaunis ja kalpee. Ja kuningas se kulkevi vaunuissaan, mut murhe istui vierellä kuninkahan. Ja suuri on kuninkaiden murhe. Kas, kaviot ne kopsaa ja liikkuvi maa, mut Irma-impi rauhassa makas majassaan. Se yö oli kaunis ja kalpee. »Oi, äitini, kuule kuinka jyrisevi tie!
Teidän olkoon tästä saakka lähin valta Hovilassa, vallan vastuu myös ja taakka, kun en itse kantamassa.» Arnkil kumartaa. Jo päivä mailleen painuu joulukuinen, punoittavi pilven häivä, huokaa metsä honkapuinen. Vaan ei vielä majurilta huomisesta huolet lopu, lausuu: »Ennen kuin on ilta, meill' on kirkon kanssa sopu. Valjastakaa varsa paras!
Ja kun hän istahti rekeen, sanoi hän kyytimiehelle: Saat juomarahoja, aja! Viimeisessä kievarissa isäntä, pitkä mies, avojaloin ja sarkatakki vähän yöpuvun peitteenä, tuli ja katsoi Esteriä yhdellä silmällään. »Taitaa olla hengenkiireellinen asia? sanoi hän. »Ei kuulu kehenkään!» vastasi ynseästi Esteri, joka luuli että isäntä ivaa tekee. »Valjastakaa vain pian hevonen.»
"Kuinka niin?" "Kun lähdette tuonne kylmään yön selkään." Minä arvelin itsekseni: ei mahda ulkona olla kylmempi kuin rinnassanikaan. "Valjastakaa!" sanoin isännälle. Hän raapasi päätään ja virkkoi verkalleen: "Hevoset vietiin niitylle tuonne kauas." "Haettakaa; minä odotan." Isäntä läksi. Minä heittäysin puiselle sohvalle. Pöydällä paloi talikynttilä.
»Ei, ei ... en minä», sanoi hän äitiänsä läheten, »ottakaa minut vaunuihin kanssanne, minua niin pelottaa...» »Pelottaa? Mikä sitten?» »Minua niin kovin pelottaa...» Ja tätä pelkoa ei saatu haihtumaan rukouksilla eikä nuhteilla. »Vai niin», sanoi kuningatar harminsa hilliten, »no, valjastakaa sitten vaunujen eteen!» Oli kaunis sunnuntaipäivä loppupuolella syksyä.