United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koirat repivät rikki hänen ruumiinsa ja hornan henget raastoivat palasiksi hänen sielunsa... Sääliä! Armoa! ... huokasi vanki masennuksissaan. No hyvä, jatkoi jesuiitta ylhäisesti ja kopeasti olen antanut sinun valita ikuisen kunnian ja iankaikkisen kadotuksen välillä; annan sinulle siihen tilaisuuden vielä viimeisen kerran, vaikket ole sitä ansainnut.
Siltä en tahdo väittää välttämättömäksi palvelijain seurassa aterioida yhteisessä pöydässä, kuten vanhoina patriarkkaalisina aikoina tehtiin. Puuseppäsi ei ollenkaan loukkaannu, vaikket pyydä häntä syömään päivällistä kanssasi, eikä ompelijasi tai muotikauppiaasi vaadi kutsumusta iltakemuihisi. Suhteenne perustuu vain keskinäisiin asioihinne, sehän on selvä.
Että hän, hän, Knut Holt, joka oli hänelle aivan outo, jonka puhetta hän oli kuunnellut toiselta puolen ylipääsemätöntä kuilua, että hän, joka edusti suurta, kaukaista, kirjavaa maailmanelämää, että tämä rakasti häntä, jolle hän nauroi, joka hänestä oli niin sanomattoman mitätön ja pikkukaupunkimainen aivanhan se oli, kuin joku olisi sanonut hänelle: sinä itse kuulut tähän suureen kaukaiseen, vaikket sinä sitä tiedä!
«Ja vaikket tulisikaan hyvin kauniiksi, niin voit varmaankin tulla erinomaisen miellyttävän näköiseksi. Sinussa on todellakin jotakin erityistä, ja minä kuulin juuri pari päivää sitten isän huomauttavan äidille siitä.» «Sanoiko hän todellakin niin?» Leonoren kasvot kirkastuivat yhä enemmän. «Sanoi kyllä! Oi Leonore, mikä on kauneus?
»Sinun koko olemuksesi vakuuttaa toista. Sinulla on jotakin on ollut jo pitemmän aikaa, vaikket ole tahtonut minulle ilmaista. Enkä minä ole tahtonut kysyä, ennenkun itse pitäisit sopivana kertoa. Mutta nyt...» »Ja jos minulla olisikin jotain pientä», puhui Olavi tuskaisena, »niin ymmärräthän että se on sellaista, joka koskee yksinomaan minua.»
Vaikket sitä itsekään usko, niin kyllä sinusta kuitenkin aivan varmaan tulisi hyvä pappi. En taitaisi minä kelvata heränneiden papiksi. Elä sano. Ne tulisivat pitämään sinusta niinkuin isästä. Minä näin sen heidän silmistään ja ymmärsin heidän puheistaankin, että he toivovat sinusta pappia.
Ja hän pisteli melallaan oikealta ja vasemmalta, aivan kuin veljensäkin olivat tehneet. Hyvin se kävikin! Kepeänä lenteli itikka vedenpintaa pitkin. Osaatko sinäkin lentää, vaikket olekaan lintu? Olisipa lysti, kun osaisi lentää! Tuli sitten utelias salakka, sieppasi itikan ja nielasi sen yhdellä kerralla. Osaatko sinä uida, vaikka olet niin pieni? Kuka sinulle on sitä opettanut?
Hän jää sinulle hyväksi haltijaksi ja tulee asumaan talossasi, aina luonasi, vaikket häntä koskaan näkisikään. Hän tuli, oli ja meni, niinkuin lintu, joka istahtaa eteesi polulle eikä tiedä, että oli katsoja. Pysähdyit, katselit ihmeen ihania, puhtaita höyheniä ja sen jalan kevyttä nousua ja kaulan kaarta ja sulavia liikkeitään.
Knut heittäytyi isänsä tuolin eteen ja tarttui hänen käteensä. »Anna anteeksi», hän kuiskasi. Holt heilutti hiljaa päätään. »Tiesinhän minä, että sen piti tulla», hän sanoi. »Minulla ei ole mitään anteeksi annettavaa, mutta paljon paljon kaduttavaa. Mutta sinun pitää tietää, että vaikket sinä koskaan olisi sanonut noita sanoja, niin olisin minä kuitenkin nyt puhunut suoraan sinun kanssasi.»
Mutta laittoi äiti kuitenkin eväät ja lähdin hänelle mieliksi, lienee ollut aavistukset itsellänikin. Kävi, niinkuin kävi. En voi enää jäädä tänne, missä kaikki liiaksi muistuttaa sinua joka olit täällä ollut, vaikket ollutkaan ollut niinkuin muistutti tuonnoin, tänne haudaltasi palattuani, ennenkuin taas tulit takaisin.