United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katso jos hieno ruotsalainen, kun hän sattuu tulemaan tälle puolelle, katso, jos hän tahtoo tunnustaa meitä veljiksensä, kun hän kävelee ja ylhäisesti katsoo alas meidän köyhyyttämme, meidän huonosti hoidettua maatamme, meidän sivistyksemme puutetta, sittenkuin kansan paraat, sen suurimmat soturit, sen nerot, sen mehu ja rahat ovat vedetyt Ruotsiin rauhan aikoinakin, jolloin aina kaikki etevämmät miehet ovat kiinnitetyt sinne.
Mutta samassa kun hän Annin näki, muuttui hänen vahingon ilonsa vilpittömäksi suruksi, ja kun Anni häntä noin ylhäisesti puhutteli, niin hänessäkin heräsi tuo entinen nöyrä alammaisuuden tunto ja hän unohti sekä silkkihameensa että kultakellonsakin.
Vaikka kreivittären arinta kohtaa oli loukattu, oli hän jo ehtinyt rauhoittua. Valtiopäivämies Larsson, sanoi hän ylhäisesti ja arvokkaasti, olkaa vakuutettu siitä, että minä olen aivan samaa mieltä kuin tekin minun poikani ja teidän tyttärenne yhtymisestä. Siitä ei koskaan olekaan ollut kysymystä.
Hän tahtoi puhua, vaan ei saanut ääntäkään huuliensa yli. Charlotte nyykäytti välinpitämättömästi ja ylhäisesti päätänsä, sekä loi ylpeän, tarkastelevan katseen edessänsä seisovaan naiseen. "Neiti Fliedner tuskin voi teitä neuvoa", sanoi hän minulle kylmäkiskoisesti, kerrottuani hänelle muutamin sanoin aikomuksestani.
Koirat repivät rikki hänen ruumiinsa ja hornan henget raastoivat palasiksi hänen sielunsa... Sääliä! Armoa! ... huokasi vanki masennuksissaan. No hyvä, jatkoi jesuiitta ylhäisesti ja kopeasti olen antanut sinun valita ikuisen kunnian ja iankaikkisen kadotuksen välillä; annan sinulle siihen tilaisuuden vielä viimeisen kerran, vaikket ole sitä ansainnut.
Vai ettekö ole mitään velkaa sille miehelle, joka kerran torjui iskun joka oli halkaista teidän päänne, ja toisen kerran iski irti käsivarren joka juuri oli laukaisemassa ja lähettämässä kuulan rintaanne? Mitä enempää voitte joutua sille miehelle velkaan? Vai merkitseekö kaulani vähemmän kuin kukkaroni? Jos tuo on ylhäisesti ajateltua, kautta kurjan sieluni, niin on se myöskin hyvin tympäisevää!
"Ei, nyt isä liioittele," lausui Jenny; "vai miten, äiti?" "Tuskinpa, tyttöseni," sanoi vaimoni. "Ei kauan aikaa sitten kuulin rouva Tlufferin ylhäisesti maireellisella muodolla lausuvan: 'minä en ymmärrä tuommoisia asioita, kun oli kysymys eräästä taloudellisesta työstä, jonka toimeenpanemista jokainoan emäntä-nimisen tulisi tietää, joskin hän ei itse siihen käy käsiksi.
Ja jos joskus, kuten välistä sattuu, laskeekin leikkiä meidän tavalla, ja minä jo arvelen: nyt on hän toki kuitenkin meidän kaltaisemme, niin katsahtaa hän yht'äkkiä niin ylhäisesti, että minä oikein pelästyn. Enkä kuitenkaan voi sanoa, että hänen muotonsa olisi semmoinen kuin monenkin ylvästelevän aatelismiehen tai muun ylhäisen keikarin, ei, jotakin aivan toisenlaista siinä on.
Jalomuotoisesta nenästä ja ruumiin arvokkaasta ryhdistä saattoi häntä luulla espanjalaiseksi kreoliksi. Keveästi ja ylhäisesti astui hän vierashuoneesen, tervehti läsnäolijoita reippaasti ja huolettomasti, puheli pitkän ajan isännän kanssa ja tilasi häneltä yösijan. Vieraskirjaan kirjoitti hän: Henry Butler, Oaklandsista, Shelbyn piiristä.
"Vielä vähän korkeammalle," erakko huusi auttajalleen. "Pankaamme se kapealle syrjälleen! Niin! Työnnä sitä vielä vähän! Siinä se kurja möhkäle oli ja siinä se olkoon. Jos yölepakot tulevat ensi yönä minua tervehtimään, niin olen ajatteleva teitä ja tervehtivä niitä teidän puolestanne!" "Sinä teet paraiten, jos säästät itseltäsi sen vaivan," nuori mies sanoi kylmästi ja ylhäisesti.