United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eipä muuta tarvittu. Lauriin, jonka veri oli ruvennut kuohumaan, kun kuuli kapteenin nimeä mainittavan, koski eukon muistutus menneistä ajoista kipeästi. Hänen kasvonsa, jotka olivat harmaat riihen tomusta, vaalenivat. Vaaleus tosin ei näkynyt, mutta tuli, joka leimusi hänen silmistään, näkyi, ja turhaan koetti Anna lepyttää häntä.
Hän käski viedä hänen linnan sisimmäisiin huoneisin, joissa muut vangiksi otetut upsierit tallennettiin. Sitten kumartui hän Marttaan, jonka kauneutta hän ei saattanut olla ihmettelemättä, ehkä kuolon vaaleus oli laskeunut neidon kasvoille. Hänen käski upsieri viedä erinäiseen kamariin.
Hän kohotti olkapäitänsä, vaaleus katosi; silmänsä tuijottivat kummallisesti. Mutta hänen olentonsa muuttui samassa ja hän sanoi: "Minä olen tehnyt väärin sinulle. Minä huomaan sen surulla nyt. Anna minulle se anteeksi. Itse olen minä enemmän kärsinyt tästä kateudesta kuin sinä... Tämä kateus sai minun karkaamaan isäni huoneesta, sai minun ulos autioon maailmaan. Ollut ja mennyt on se aika.
Oi äitini, tuo rehtevä poikanne, Tuo aina suositeltu ja rakkahin, Kanss' orjattaren sukuas lisää hän, Hän halvan orjan tyttären nainut on." Nyt äkin syttyin, sammuen vaaleus Vavahti ruhtinattaren kasvoilla, Kuin ukon nuolen kauhea heijastus, Ja hän nyt huoltaan hilliten virkkoi noin: "Oi Dmitrini, sun kostolles virvoitus Jos on sun veljes onnettomuudesta, Huoleton ole, loppuva onnens' on.
Muuten niin heikko tyttö tempasi väkevästi kätensä irti, katsoi häneen vaan yhdellä silmäyksellä, mutta täynnä ynseyttä ja arvoisuutta, ja kiiruhti ruhtinaan huoneesen. Hänen sydämensä sykki kovasti; uskaliaisuus ja tuska, sekä vaaleus ja punastus vaihtelehtivat hänen kasvoillansa. Hän laski kätensä sydämelleen, hetkeksi miettiäksensä niitä sanoja, joita aikoi puhua.
Laihuus ja vaaleus ovat tietysti ainoastaan se eroitus, joka täytyy olla pyhimyksellä, joka paastoaa ja harjoittaa katumusta niin paljon ja valvoo yökaudet rukouksissa, niinkuin St. Elisabet, ja varallisen porvarin vaimona, joka syö ja nukkuu, niinkuin muut ihmiset, ja on maakreivinnan tapainen ainoastaan siinä, että hän on niin hellä kaikille.
Kuulen, vaan hän on hullu, vastasi Aato, ehkä kasvonsa vaaleus kyllin näytti miten sanat olivat koskeneet. Veljet lähtivät. Ha ... ha ... ha! nauroi hullu, menkäät, tuleehan vielä päivä, jona aurinko paistaa kun nytkin taivaalla ... vaan tuleehan päivä jona syntymä-päiväänne kirootte ... ha ... ha ... ha! Nämät veljekset, joita näet kävelevän pitkin katua, olivat pulskat miehet.
Hän otti, niinkuin tapansa oli suruisina hetkinä, ruusunsa esiin, ja rintaansa vasten painoi hän kukkaa. Hän itki nyt katkerammasti. Näitä kyyneliä ei nähnyt kukaan. Annan kasvot olivat vaalenneet. Tämä vaaleus oli laskenut hänen poskilleen jotakin kaunista, hänen otsalleen jotakin ylevää, hänen silmiinsä jotakin viehkeää.
«Ole vaiti, lipokieli!« lausui ukko. Hän kehoitti työhön, mutta jäi seisomaan yhtä uteliaana kuin muutkin. Vaan katsellen ulos järvelle istuu kamarissa nainen. Hänen poskillansa lepää vaaleus, jonka takaa väliin puhdas ruusu pistää esiin. Hänen silmänsä ovat kyyneliä täynnä, mutta kumminkin niistä loistaa autuas hohde. Hän on syviin ajatuksiin vaipunut. Maria on tuo nainen.
"Olli Akselinpoika on vapaa," huusi Erik hänelle, ja kuoleman vaaleus vetäysi nyt munkin punaisille kasvoille. "Vielä tänä päivänä annetaan hän kauniille tyttärellensä, joka on kylläksi minulle todistanut hänen viattomuutensa."