United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei ole heihin uskomista!... Kyllähän hän näytti rehelliseltä mieheltä, mutta varovaisuus ei haita kumminkaan". Näin tuumaili Pekka, kunnes vosikka seisautti hevosensa. Tuossa se talo, jossa hän asui. Hän käski vosikan odottamaan ja astui sisään sekä suoraan kirjoituspöytänsä ääreen, otti esille arkin puhdasta paperia ja kirjoitti: "Testamenttiin.
Muuten kyllä sanotaan ett'ei kaikki, joka kiiltää, ole kultaa, vaan eihän ole uskomista kaikkia, mitä ihmiset puhuvat". Marit istui ja jutteli vähän itseksensä eikä katsellut tyttäriänsä. "Muuten olen tullut sanomaan", ja Marit nojautui keppinsä nuppuun, "että olen aikonut kirjoittaa testamenttini huomenna; sillä minä käyn päivä päivältä heikommaksi eikä vene suinkaan kannata kauan enää".
HERRA ANTREAS. Jos en saa omakseni sisarenne tytärtä, niin olen myyty mies. HERRA TOPIAS. Toimituta vaan rahaa, ritari. Jos et häntä lopulta saa, niin sano minua töppöhännäksi. HERRA ANTREAS. Jos en häntä saa, niin ei ole minuun koskaan uskomista; ymmärtäkää se miten tahdotte. HERRA TOPIAS. Tule pois, tule! Minä menen kiehauttamaan vähän sektiä; nyt on liian myöhä mennä levolle.
"Eiköhän hänellä ole ollut mitään pirunjuonia tekeillä poissaollessaan?" ^Niinkö luulet?" "Minä olen varma siitä. Anttia ei ole uskomista se kuin merkki". Kalastajaukot olivat tuskin ehtineet tuvan näkyvistä kun Antti Tikkanen astui sen ovesta ulos. Hänellä oli päässään leveäröytäinen hattu.
TALONPOIKA. Mutta pankaa mieleenne, nähkääs, että käärme tekee, mitä sen luonto käskee. CLEOPATRA. No, kyllä, kyllä. Hyvästi! TALONPOIKA. Nähkääs, käärmettä ei ole uskomista muiden kuin viisasten ihmisten käsiin; sillä siinä elukassa ei, totta totisesti, ole mitään hyvää. CLEOPATRA. Huoletta ole, kyllä varotaan. TALONPOIKA. Hyvä vaan!
Mit' teette, vanhat herrat, tällä puolla? Pitäishän teidän kiiriskellä tuolla Keskellä nuorten tohinaa ja kohinaa. Kyll' yksin kotonaankin olla saa. KENRAALI. Ei kansoihin oo uskomista: Vaikk' auttais heitä vaaroist' tuhansista; Ne niinkuin naiset, nuoria vaan pyytää, Ja vanhat lempijät ne syrjään syytää. MINISTERI. Etäälle oikeasta menty on. Ei! vanhan aian kiitos olkohon.
Hän oli kasvanut ennakkoluuloisen aikansa jotenkin taika-uskoisissa mielipiteissä noituudesta, velhoista y.m. semmoisista vehkeistä, joiden uskomista ei silloin pidetty häpeänä, ja nämät taika-uskoiset käsitteet olivat niin juurtuneet koko hänen olentoonsa ja katsantokantaansa, ett'ei hänen koskaan onnistunut päästä niistä täydelleen vapaaksi.
Kerrottiinpa sitäpaitsi siihen aikaan miehestä mieheen ihmeellisiä juttuja postilaitoksen salaisuuksista, jotka kertomukset hyvin kuvasivat kuinka vähän yleisö luotti esim. kirjesalaisuuden säilyttämiseen. Mitä siitä on uskomista, on kuitenkin nykyjään vaikea tietää. Valtioneuvos Wulffert oli siihen aikaan maamme postipäällikkö ja Tamlander kaupunkimme postinhoitaja.
Katsoppas Athos, mitä hän kirjoittaa, sanoi hän. Athos vilkaisi ensin kirjeesen ja hälventääksensä kaikki epäluulot, mitä kentiesi oli saattanut syntyä, luki hän sen ääneen: "Serkkuni! Sisareni ja minä olemme hyviä unenselittäjiä ja me pelkäämme unia suuresti; mutta teidän unestanne saattanee toivottavasti sanoa: ei unissa uskomista.
Anna odotti hänen entisyyttään koskevia tiedustelemisia noitten hyväntahtoisten puolelta, hän oli valmis totisesti kertomaan elämäkertansa, ja oli vakuutettuna saavuttavansa niinhyvin uskomista kuin myötätuntoisuuttakin. Mutta kelpaisiko hän palvelijaksi kaupunkiin?