United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !


TASSO. Nuo sanat voimakkaasti rinnassani jo huolen nostaa puoliks uinuneen. PRINSESSA. Sa mulle vapahasti mieles avaa! TASSO. Oon usein kuullut, näinä päivinäkin, ja jos en kuullut ois, mun arvata ois pitänyt se: jalot ruhtinaat sun kättäs pyytää! Mikä meitä vartoo, sit' epätoivoon saakka pelkäämme. On luonnollista, että jätät meidät; mut kuin me kestää voimme sen, en tiedä.

On kyllä myöhemminkin riemunsa ja kukkiminen on aina ihanaa, mutta ensi kerran vertaista ei ole eikä tule, sillä silloin emme vielä mitään tiedä, vaan seisomme kuin suuren salaisuuden verholehtien takana. Ja aavistamme ja riemuitsemme ja kyselemme itseltämme: joko pian, joko tänään? Ja toivomme ja pelkäämme, emmekä tiedä itsekkään mitä toivomme ja pelkäämme, ja kuitenkin sen tiedämme.

Jaloimmillakin tunteilla on jotakin kademielen leimaa ne valtaavat ihmishengen kokonaan ja jättävät usein ulkokuoreen merkit näennäisestä synkkyydestä ja rauhattomuudesta. Kun emme välitä ympärillämme sattuneista pikkutapahtumista, meitä pidetään silloin tunteettomina; meitä luullaan kiihtyneiksi ja oikullisiksi, kun taivaallisen tavottelussa pelkäämme maallisen kosketusta.

"Me pelkäämme sen vuoksi", lisäsi Cassiodorus, "että kun saapuu tieto valtaistuimen tyhjäksi jäämisestä, Roomassa syntyy kapina hallitsijatarta vastaan joko Bysanttiin liittymisen tai Länsi-Rooman oman keisarin hyväksi." Cethegus sulki silmänsä ikäänkuin miettiäkseen. "Sen vuoksi", jatkoi ruhtinatar, "täytyy kaiken olla selvänä, ennen kuin kuolinsanoma ehtii Roomaan.

En voi sanoa aavistaneeni, mistä olisi kysymys, mutta aina väliin tunsin niin kummallisia ilon ja liikutuksen tunteita. Se päivä koitti vihdoin, niinkuin kaikki muutkin päivät, joko me niitä toivomme tai pelkäämme. Kutsuihin minä menin laivalla, niinkuin monet muutkin vieraista. Laivasillalla olivat vaunut meitä vastassa, sillä talo oli vähän matkaa rannasta.

Siten kului kokonainen vuosi tässä ihmeellisessä linnassa, vaikka aika kuningas Agibin mielestä tuntui lyhyeltä kuin yksi ainoa päivä. Mutta kun vuosi oli umpeen mennyt, niin tulivat tytöt eräänä aamuna itkien ja valittaen kuningas Abigin luo. "Miksi te itkette?" kysyi kuningas Agib ihmeissänsä. Ja yksi neitosista vastasi: "Me itkemme, sillä me pelkäämme kadottavamme sinut.

Kilpailu ensipaikasta se meitä Käy liian liki, jos ei Herra auta. Oi! Gloster herttua on vaarallinen, Kuningattaren suku pöyhkä, röyhkä: He hallittavat ois, ei hallitsevat, Jott' entiselleen sairas maa taas toipuis. PORVARI. Pahinta pelkäämme; käy kaikki hyvin. PORVARI. Kun pilvi uhkaa, pannaan vaippa ylle; Kun lehti varisee, on talvi läsnä; Ken yöt' ei odota, kun päivä laskee?

Mutta luuletko nyt, että nämä laitoksenne pysyvät pystyssä. Olen lukenut jostakin, että kaikki ihanteelliset yhteiskunnan rakentamisyritykset ovat aina tehneet suuren kuperkeikan. Ettekö te pelkää sitä mahdollisuutta? Mitäpäs me sitä pelkäämme, kun meillä ei senlaista mahdollisuutta ole olemassakaan.

Pois, sanon minä! Yks, kaks: nyt on aika käsissä. Helvetti on pimeä! Hyi, mylord, hyi! soturiko, ja pelkuri? Mitä me sitä pelkäämme, kuka sen tietää, kun ei kelläkään ole voimaa vaatia meitä tilille? Mutta kukapa olisi uskonut siinä vanhuksessa niin paljon verta olevan? L

Se ei kuitenkaan lopullisesti riipu muusta, kuin siitä, mitä epäjumalia me palvelemme jos me jumaloitsemme itseämme jos me jumaloitsemme niitä, joita me pelkäämme tai niitä, joita me rakastamme. Sanalla sanoen: Kauppaneuvos ei tullut lohdutetuksi; mutta hän oli kuni lapsi, joka, senvuoksi, että hän on haavoittanut sormensa ja itkee, saa äitiltä kauniin sormuksen, pannakseen seuraavaan.