United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lumi heidän sommissaan hopea-usvana pölähteli ja tukassa ja hartioilla kultahiuteina välkkyi. Kun he pysähtyivät äänettömään korpikuusikkoon, eivät he tienneet suuntiakaan, missä he ovat. Mutta lumen alla nukkuvain naavaisten kuusten juurelle piiloutuneena oli pieni mökki. Se oli kuin kinokseen tehty, että näkyi vain ikkuna ja ovi ja musta savutorvi. Luulivat sitä autioksi.
Herra Markuksen katsanto rippui, ikäänkuin lumottuna tuossa kauniissa päässä, joka nojasi hänen kätensä yli, tuossa komeassa, yksinkertaisesti taaksepäin kammatussa ruskeassa tukassa hämärä virta täynnä sähkövoimaa, saavutti hänet.
Sitäpaitse löytyi hänen ulkomuodossaan koko joukko pieniä, suloisia piirteitä, joita ei aluksi huomaa, mutta jotka ennen kaikkia tekevät naisen viehättäväksi: somamuotoiset kädet ja jalat, hienot kalvoset, pieni jalomuotoinen pää. Siinä oli rotua, rotua oli sulavassa, tummassa tukassa ja hoikissa hyppysissä. Ei hän juuri kuullut mitä siellä laulettiin, mieli kun oli omia ajatuksia täynnä.
Tunnen semmoista väsymystä JUNG. Rouva Bertha en tiedä uskallanko Tuo kukkakin tuossa tukassa niin vaivaa minua. Se on varmaan rautalanka, joka JUNG. Minä autan minä autan jos saan luvan BERTHA. Niin, jos olisitte niin kiltti. Mutta hiljaa hiljaa JUNG. Tälläkö tavalla? Kas niin odottakaa BERTHA. Ai, ai, se pistää se pistää JUNG. Eikö nyt ole parempi ? BERTHA. Ehkä en tiedä
Hän aikoikin nyt oitis kääntää puheen koko palkka-asiasta pois, mutta pääsavu ei selvennytkään niin pian, ajatus oli tukossa ja niin sai mestari suunvuoron ja alkoi: »Ettäkö siis Manassekin viisauventielle?» »Ka», yritteli isä, mutta savu oli tukassa. Toinen jatkoi rutosti: »No... Jos niikseen, niin...»
Tallukat söivät makeisia, laskivat talon-hävitystä ja odottivat näkevänsä maisterin tukassa vielä neljännenkin ilovalaistuksen, jonka lähemmäs tuloa he toisillensa ilmoittivat ystävällisillä tuuppauksilla sekä kuiskutellen: "katsos nyt! odotappas! kohta syttyy!"
Kultaisessa tukassa, joka oli sileäksi kammattuna ja palmikoittuna valkoisen emännän-lakin alla, ei ollut enemmän harmaita hiuksia, kuin Agnesimmekaan, joka hääri edestakaisin talvisessa päivänpaisteessa ja toimitti talon-askareita sivuhuoneessa.
Hän oli nimittäin aina uneksinut, että hänen pikku Liinastansa tulisi "kultakiharainen" keijukaisolento; mutta kun Olina oli jo kuuden vuoden vanha eikä hänen vaaleankeltainen tukkansa vielä osoittanut vähintäkään kiharittumisen taipumusta, päätti hellä äiti taitavien käsiensä kautta saada aikaan, sen minkä luonto niin julmasti oli kieltänyt hänen armaalta lapseltansa, ja Olinan täytyi sen vuoksi maata joka yö papiljotit tukassa.
Tämäpä vahinko, jolla toista säikytellä! PASANTERI. Eukko! Sinä jo tukassa kiinni, kun toinen juuri portaille päässyt ja vasta meren pohjasta noussut! JUNKKA. On hauska tuta, että ystävyys on entisellään kahden pitkän vuoden kuluttua. PASANTERSKA. Kaksi vuottako siitä on, kun viimeksi tavattiin? Hyvät ihmiset, kuinka se aika rientää! Ja minne se katoaa?
"Rouva on siellä", toimittivat lapset kilpaa, läähättäen ja kuiskaten, ikäänkuin olisi rouva ollut lähelläkin heidän takanansa, "hän sanoo meidän varastaneen hänen korvarenkaansa..." Matami katsoa tuijotti epäilevästi ja kysyvästi mieheensä. "Niin, hän on ihan hulluna," todisti mies, yhä vielä käsi tukassa, "hän on siellä tuvassa ja räiskää ja paukkaa.