United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä hänellä oli niihin jokaiseen sopiva vastasyytöksensä. Mutta että Johannes vertasi häntä Liisaan! Mitään sellaista ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Irene nousi sydänjuuriin saakka loukkautuneena. Ikävä, etten ole piika, hän sanoi. Silloin minä olisin kaiketi tavannut sinussa vertaiseni. Ja minkä luulet minussa nyt tavanneesi? kysyi Johannes silmää räpäyttämättä.
Kuin käärme koettelin myrkyttää Ma taivahista, pyhää elämää; Ma skorpiooni Pyhän povella, Noin sydänjuuriin salaa pureva. Mutt' itseheni myrkky kohdistui, Hän kavalluksen kautta kirkastui, Verellä pesi synnit ihmisten, Sovitti kaikki itsens' uhraten. Minulle yksin ikipimeys Min' olen ihmisnimen häväistys. PILATUS: Juudas! Haa! mua katsees kauhistaa! Miks' olet tullut, haamu veretön?
Hänkään ei puhunut mitään, mutta hän katseli avoimesti väkijoukkoon ja hänen laihoilla kasvoillaan kuvastui tyyni, miltei riemuinen rauha niinkuin ihmisellä, joka kauan harhailtuaan ja kaiken toivon menetettyään tuntee itsensä äkkiä, odottamattomalla tavalla jälleen liitetyksi elämänsä syviin sydänjuuriin. Mies astui kuistilta alas ja nousi vankikärryille.
Vanhempi menetti nyt malttinsa ja sanoi: "Sinä ärsytät niin, että toinen voi saada sappitaudin! Se ei ole minun vikani, että sinä aina olet pahalla päällä siitä syystä, että olet laiha kuin hohkanärhi. Mitä minä olisin tehnyt sinun santapaperillasi?" Eupharasie tuli haavoitetuksi sydänjuuriin asti ja kalpeaksi kuin palttina.
Johannes oli heti huomannut, että tuo nainen oli valloitettava aatteellisesti. Miksi hän siis välttämättä tahtoi hänet valloittaa? Siksi että hän tunsi sydänjuuriin saakka tarvitsevansa tuota naista ja että jo pelkkä onnistumisen mahdollisuuskin imarteli ja häikäisi hänen uudelleen herännyttä yhteiskunnallista kunnianhimoaan. Ja sehän olisi kosto!
Ajat ammoiset mieleen muistuu nyt, tuhatvuosien häipyy häivä, moni tarina päättyi, päättynyt ei vielä Perman päivä. Ja muisto Aunuksen autuaan lie muille vain tyhjä lehti, mut meille, lapsille laulun maan, sydänjuuriin se syöpyä ehti. Ken kuuli soutaen Laatokkaa, miten lauloi sen laineet surren, hänen sielunsilmissä kuumottaa vain valkamat vainopurren.
Sillä olihan hän jo niin kauan elänyt tuossa pelottavassa maailmanlopun tunnelmassa. Mikä oli loppuva? Rahan yhteiskunta. Mikä oli tuleva? Työn ja onnen ja terveyden yhteiskunta. Sillä olihan tämä yhteiskunta mätä, sydänjuuriin saakka myrkytetty. Täytyihän tulla tervettä voimaa, punaisia verisoluja siihen, eikä niitä voinut tulla muualta kuin tuolta alhaalta.
Tosin oli siveyspoliisin uhka hänet sydänjuuriin saakka säikähyttänyt. Tosin hän tunsi itsensä turvalliseksi Johanneksen kodissa ja oli oppinut myös entistä alennustilaansa kammolla katsomaan. Mutta se ei kuitenkaan olisi yksin riittänyt häntä kauankaan tässä satamassa pidättämään.