United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Käännyttyämme takaisin järven pohjoiselta rannalta olevasta Tuulivaaran kylästä, lähdimme illan suussa soutelemaan samaa tietä, jota olimme tulleetkin. Ilma oli aivan tyven ja veden sileä pinta ei liikahtanutkaan muualla kuin matalikoilla ja niemien nenissä, joissa maininki sai aikaan vähän kuolevia väreitä.
Kuinka olette tulleet siksi, mikä olette? Ihmettähän se oli. Neljäntoista vuotiaana leikin eräänä päivänä muiden sotavankien lasten kanssa Wolgan rannalla. Sinne tuli eräs kenraalin poika opettajansa kanssa soutelemaan kymissä. Huimapäinen poika juoksi kapealle laudalle, joka oli laskettu kahden proomun väliin, putosi siitä veteen ja upposi, vaikka koetimme auttaa.
Mutta kas, millainen pieni, kaunis vene tuossa, valkeaksi maalattu se hänen täytyi ottaa ja lähteä soutelemaan! Ja hän kuvitteli jo mielessään miten sievältä hän näyttäisi siinä istuessaan vaaleassa leningissään, tummat silmät säihkyen, ja ympärillään ilta-auringon kultainen punerrus. Hän sai etsiä kauan veneen avainta, mutta löysi sen vihdoin pienestä huvimajasta rannalta.
Eikö mennä vähän kävelemään ... tahi ehkä vähän soutelemaan, kun järvi on niin tyven? ehdotti pastori illallisen jälkeen. En minä nyt, sanoi Olavi. Etkös tule Ellikään? En. No mennään sitten nukkumaan koko komppania. Hän otti Elliä vyötäisistä ja sanoi hyvää yötä niinkuin heidän kumpaisenkin puolesta.
Ainoastaan siten, että hän pakotti itsensä ajattelemaan kaikellaisia pikkuseikkoja: "täti Amalie lupasi lahjoittaa minulle koko Chopinin" "illalla mennään kaikki soutelemaan" saattoi hän pysyä erillä liikutuksesta. Mutta erillä hänen piti olla. Se oli niin äärettömän, äärettömän tärkeätä.
Hän on rakennusmestari! huudahti Mimmi Nelmalle. Jaa-ah! vahvisti Sakris alhaalta. Joten ... tule vain tänne, Nelma. Mennään soutelemaan. Minä saan lainata tuolta Vanhastakaupungista paatin. Ja jos tahdot, niin ... voit ottaa veninnasikin mukaan. Ostetaan pullaa ja limonaadia ... ja kaikkia. Ja minä otan harmonikan ... minulla se on täällä ... laulan kupletteja. Kuuletko? sanoi Mimmi Nelmalle.
Aliina ei enää pyrkinyt, sillä toisetkin olisivat alkaneet tahtoa yhteen matkaan. Ja olihan heillä nyt itselläänkin vene ja rusinoita lisäksi. Verkon heittäjät lähtivät soutelemaan pitkin rantaa niemen taa ja lapset jäivät ratustelemaan namusiansa. Sitten he keräytyivät veneeseen ja iloista meteliä pitäen melaskoivat kaislikossa. Kului heiltä kotvan aikaa, ennenkuin kyllästyivät.
Emme nyt jouda tässä soutelemaan, Elsa kulta, tiedäthän sen. Parin tunnin perästä saapuvat vieraamme; isä jo käski Heikin lähtemään niitä asemalta noutamaan. Ja uutimet ovat vielä panematta poikain ylishuoneen akkunoihin ja piparikakut leipomatta, sen sinä tiedät. Entäs kukat sitte, joita tulimme poimimaan, Elsa kulta, meillä on kiire! Joudu nyt pian, äiti jo varmaan odottaa meitä auttamaan!
Eikä sitte Alfhildistakaan ollut pienintäkään apua, tietysti, kun sulhanen oli läsnä. Häntä ei voinut saada ajattelemaan niin mitään, vaan heti kun ehtivät ylös aamusilla, vei Sten hänet kanssansa joko kävelemään metsiin tai soutelemaan järvelle taikka ajelemaan hiirakko-paralla, jota ei ikänänsä ollut niin vaivattu kuin nyt.
Siitarissa oli aallokko täyttänyt veneen ja rantaan pyrkiessä oli se särkynytkin. Laskumiesten syötyä ja palkkansa saatua läksivät laskumiehet astumaan polkua kotiinsa ja matkamiehet jatkamaan kulkuaan, soutelemaan virtavettä. Jälelle se oli nyt jäänyt mahtava Niskakoski, kohina vain kuului vielä vähän matkaa, vaan taukosi sekin pian.