Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Ruohokentät ja pensastot säilytetään koiria varten. Korkeasaari ja kaikki läheiset rannikot olivat myös niin täynnä väkeä, että tuskin isänmaata ollenkaan alta näkyi. Kiroillen tämmöistä ihmispesää, joksi meidän hyvä Helsinkimme on vuosien vieriessä muodostunut, vuokrasin veneen ja läksin Hietalahden rannasta soutelemaan.
Iltasin, jolloin ilma oli vilpoisempi, lähti nuoriso tavallisesti pitemmälle kävelylle jollekin vuorelle, jolta oli kaunis näköala, taikka lahdelle soutelemaan. Kukkien poimiminen, tutkiminen ja kuivaaminen oli samalla sekä hauskaa että hyödyllistä, ja sitä ahkerasti muistettiin tehdä.
Ei hän oikeastaan ole minun toverini... Helsingissä olimme kyllä usein yhdessä, ja nyt minä tapasin hänet viime majatalossa ... hän pyysi minua tulemaan tänne, ja minä tulin. Mutta emme me ole koskaan olleet mitään hengenheimolaisia. Ettekö olisi muuten tullut? En tiedä ... vaan kyllä kai kuitenkin olisin. Se on hyvä, että tulitte... Mennään nyt soutelemaan!
»Vähän kai se minua liikuttaa, kun ei itseäsi haitanne. Vaan itsehän saat selkänahallasi maksaa ne kyläkulut. Sen puolesta katsoisin paremmaksi, että pysyisit kotonasi.» Lähdin kotiin soutelemaan. Ajattelin, että ei se päätös pidä paikkaansa... En usko että Mari ei minusta huolisi ... en usko ... en usko. Annetaan vaan ajan kulua, ei huolita hätäillä.
Silloin Pehkolan reipas isäntä hyppäsi ajajan istuimelle ja nykäsi oriinsa suitsia niin että humahdus vaan kuului, kun mentiin portista tielle ja reki rupesi soutelemaan irtonaisena alla. Illan aurinko paistoi vielä korkealla kun tultiin kaupunkiin.
Missä muut ovat? kysyi neiti Liina. Nuoret menivät soutelemaan, vastasi Elli. Ai, herra Kalm, eikö mekin mennä? huudahti neiti Liina. Onhan siellä vielä venhe, saammeko ottaa sen, Elli? Olkaa hyvä. Entä rouva Elli ja herra Tavela ... te tulette tietysti myöskin mukaan? Tavela olisi nähtävästi mennyt mielellään mukaan, mutta Elli ei suostunut. He istuvat täällä rannalla ja odottavat.
Matka Degeröhön on liian pitkä. Ja täältä pitäisi kävelläkin kaupunkiin. Minä en viitsi kävellä... En viitsi lähteäkään! Nelma tähysteli neuvottomana Mimmiin. Viimein arveli Nelma, että jospa he lähtisivät kuitenkin ... muualle. Soutelemaan... Ja menisivät ainoastaan jonnekin lähemmäksi. Sekin passaa! huudahti Sakris. Passaa ... koska kerran Mimmistä Degeröhön on liian pitkä. Mennään soutelemaan.
Ei, ihan tosiaan, järveä ei missään: ainoastaan ojantapaisia, jotka kiemurtelivat heilimöivän rukiin taikka ruohoa kasvavan alangon halki. Ja tuolta pilkotti vihreä ja samakka merenlahti. Sitten Sakris hommasi heille venheen lainaksi. He menivät soutelemaan. Sakris souti. Ja Nelma istui ajatuksissaan ja ikävöiden perässä.
Elli istui, niinkuin ei häntä olisi ollut olemassakaan, niinkuin ei olisi häntä huomannutkaan. Olavi tuli takaisin ja seisahtui verannan ovelle. Ettekö tule soutelemaan? kysyi hän. Mutta nythän sataa. Se lakkaa heti kohta. Toinen puoli taivasta on jo poudassa. Tulkaa katsomaan! Elli muuttui silmänräpäyksessä. Hän nousi kiireesti, heitti työnsä tuolille ja juoksi ulos kartanolle säätä katsomaan.
Oi, jos tietäisit mitä tuskia minä kärsin, kun sinä olet mennyt, minä pelkään, että sinä unohdat minut, että sinä kerrot minusta tovereillesi, ja he nauravat. Lyyli! Niin, niin! En minä olisi ainoa, josta niin kerrotaan. Mitenkä olisin onneton, jos minä sellaista itsestäni kuulisin! En minä sinusta mitään kerro. Vaan jos me läksisimme jonnekin soutelemaan, vuokraisimme veneen Sanvikin sillasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät