United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pelko yöllisestä matkasta jylähti nyt heti mieleen. Luultavasti se tietää koko käynnin. Missä sinä olit yöllä? oli ensimmäinen kysymys kamariin tultua. Eihän kun minua nukutti, soperti Anna Liisa unisena ja hätäisesti. Niin, niin sinua nukutti, mut sanohan missä kävit yöllä? Enhän minä kun kävin ulkona. Ei ulkona niin kauan tavallisesti olla.
Mitäs te minulle tämmöisiä lahjoja, soperti Annikki sekä hyvillään että hämillään, ymmärtäen yhtä vähän kuin muutkaan, mistä hyvästä häntä yht'äkkiä tämmöinen onni kohtasi. Ei se ole minulta, vaan voudilta ... vouti pestaa sinut saunapiiakseen. En huoli voudin pestistä, sanoi Annikki ja tarjosi takaisin lahjat. Pidä, kun olet saanut, tyrkytti Ilpotar. Vaan minä en huoli, siin' on omanne.
"Ethän toki minua ulos ajane, vaikka näin myöhään tulenkin?" kysyi vieras painuen raskaasti oven suuhun lavitsalle. Nyt huomasi Mari, että vieras oli aivan riutuneen näköinen ja riensi vettä noutamaan. Pian oli hän taasen tuvassa. Vieras oli sillä välin heittäytynyt vuoteelle. "Kiitos, tyttöseni, kiitos!" soperti tämä tarttuen ahnaasti vesikauhaan.
Pieni Yrjö heräsi myöskin ja katseli sisarensa kanssa suurilla silmillään äitiänsä ja Elsaa. "Täältä mamma tuopi Annille ja Yrjölle Elsan", sanoi rouva leperrellen lapsilleen. "Elsan", sanoi Yrjö. "Eltan", soperti Anni. "Niin, Elsa tulee teitä hoitamaan." "Ne taitavat vierastaa minua", tuumi Elsa ja poistui samalla etemmäksi.
Vihdoin hän tarttui kynään piirtääkseen nimensä... Silloin soi kello taaskin, ja sisään astui toinen ylioppilas, outo keltanokka sekin, vähän hienompaa tekoa kuin toinen. Tämä rupesi myöskin vetämään esiin paperia, mutta kun havaitsi toisen siinä jo istumassa, muljautti silmiään, siirteli jalkojaan ja soperti: Onko minulla kunnia puhua herra Kemppaisen kanssa? Juu. Tehkää hyvin, käykää istumaan.
Nyt katseli hän tutkivin silmin ympärinsä ja kysyi hämmästyneiltä tytöiltä: Mitä on tapahtunut? Miksi sinä itket Maria?... Ja miksi sinä vielä olet täällä näin myöhällä? Viimeinen kysymys lausuttiin Hannalle, joka vavisten ja tyhmistyneenä seisoi ankaran isäntänsä edessä. Armollinen herra, soperti tyttö, neiti on pahoinvoipa, ja minä...
"Olipa vaikka olisi maailman äärillä, hän ei sittenkään kaukana ole", soperti pusztan kukkanen, esiliinan liepeellä silmäänsä pyyhkästen, "jospa vielä olis haudattukin, menisinpä sittenkin hänen tähtensä". Tällä silmänräpäyksellä rupesi varviosta kuulumaan laulu: En vagyok a Petri gulyás.
Niin on, maanpaolla rangaistaan semmoisesta, Kuninkaankaaren 4:nen luvun mukaan, soperti lainymmärtävä nimismies itsekseen. Minä en epäile, lausui Aadolf Skytte istualtaan nousten ja iski, kasvot punaisina, leimuvat silmänsä pappiin, minä en epäile, ettette tekisi kaikkea, mitä hurskas vihanne johdattaa mieleenne.
"Olisitko valmis vannomaan totta puhuvasi?" kysyi Esa. "Vaikka heti", huudahti leski, "kautta taivahan Jumalan vannon, että olen totta puhunut. Mutta mitä tämä merkitsee? Tehän kiellätte lapseni olevan Valpurin. Voitteko pahoin?" hän äkkiä kysäsi. "Täällä on tympistynyt ilma tule huomenna Aumolaan noutamaan lapsesi!" soperti murtunut mies. Esa nousi.
Segebaden loi rukoilevan katseen kreiviin, ja joku selitys tuntui pyrkivän hänen huulillensa, mutta Lewenhaupt keskeytti hänet: Tiedät että inhoan vartijoita ja vakoojia. En kuulu kumpiinkaan, soperti Segebaden. Olen palveleva ystävä, joka ei pyydä parempaa kuin saada nöyränä aseenkantajana seurata teitä kuolemaan.