United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mies riippui tylsänä, yhä vieläkin katsellen Peteriä. Nopeasti Peter Halket polvistui ja otti veitsen vyöstään. Yht'äkkiä jalkoja sitovat remmit olivat poikki leikatut. Seuraavana hetkenä hän oli leikannut remmit vyötäisiltä ja kaulasta. Kaikki remmit putosivat maahan käsivarsista, ja mies seisoi vapaana. Ymmällään, tylsistyneenä hän seisoi siinä, pää vieläkin rinnalla, ja tuijotti Peteriin.
Professorska ja ruustinna vaihtoivat merkitsevän katseen. »että ne kerran vielä sitovat niitä itseänsäkin varten ja painavat ne omille palmikoilleen!» Niin hän sanoi ja vielä paljon muutakin. Naimi oli hiukan hengästyksissään, mutta hänen kasvonsa hehkuivat innostusta, ja niistä säteili päättäväisyys ja totisuus, joka esti pilan pääsemästä esille.
Mutta onhan minulla lupauksia, jotka minua sitovat ... jotka olen antanut ja joita en voi rikkoa, jos en tahdo kaikkea rikkoa. Vai voinko? Ette tietysti voi.
Kuulkaa mitä minä sanon: Arapialaiset ja valkoiset miehet käyttäytyvät aivan niinkuin heidän kirjansa opettavat heille, vai eikö niin? Arapialaiset tulevat tänne noutamaan norsunlunta ja orjia, ja me olemme nähneet ett'eivät he aina puhu totuuden kieltä, että he ostavat saman värisiä ihmisiä kuin he itse ovat ja kohtelevat niitä pahoin, sitovat ne kahleisin ja ruoskivat niitä.
Kaunistaakseen itsiään maalaavat he kasvonsa ja rutistavat lapsensa päätä suippeaksi tahi tasaiseksi; maalaavat kasvonsa viheriäksi, keltaiseksi, punaiseksi ja mustaksi; kaunistavat ruumiinsa leikatuilla ja värjätyillä kuvauksilla; lävistävät nenänsä ja huulensa ja sitovat niihin monenlaisia koristuksia, sekä venyttävät korvalehtensä, niihin ripustetuilla painoilla, aina olkapäilleen ulettuviksi.
Mutta hän säästää sinua enemmän, kuin mieleesi on; minä muistan kyllä, hän rakastaa sinua melkein liiaksi. SIGURD. Minne hän meni? THOROLF. Laivaan; lähtekäämme nyt, hän tulee jälestäpäin! SIGURD. Minä odotan miehiäni, ne tuovat tavaroita ja sitovat laivat kiini. THOROLF. Minun pitää sinne avuksi!
Minä asun mitä somimmassa, pienessä huoneessa. Mitä maksat huoneestasi? No, tahdotko tulla?" "Todella, neiti, kiitoksia " "Kutsu minua Dacia'ksi vaan, mutkistelematta. Niinkuin jo sanoin, inhoan kaikkea kursastelemista. Kohtele minua aivan kuin toveriasi. Mutta myönnä nyt, että sinua sitovat vielä nuo inhoittavat, vanhat tavat, jotka sortavat naisia niin, että heidän voimansa vihdoin uupuvat.
Joka kerran korkeimmasta luopuu, mitä hän silloin muustakaan välittää. ELISABETH. Tällä hetkellä hänestä ehkä tuntuu siltä. JUSSI. Jos koti ja suku minua sitovat, niin olen niistä ennemmin kuitti. Sinä pahankurinen! Minäpä en sinua heitä, elä luulekaan. Riipun sinussa kiinni kuin takkiainen. Saan ehkä sanoa jäähyväiset. ELISABETH. Nytkö jo lähtisit? Ei ethän sitä tarkoittanut, Henrik?
Siellä missä ääretön taivas syleilee rajatonta merta ja maan kasvattava tuoreus synnyttää rehevimmän runsautensa, siellä missä vapaus ja onnentunne sitovat jokaisen sydämen kotisijaansa, siellä minä olen syntynyt ja nyt missä minä olen? vastaa itse! Tirlii, tirlilittii!...
Miten pian, miten pian tulee aika, jolloin minua ainoastaan onnettomat sitovat maailmaan; sillä onnelliset eivät minua tarvitse". Roosa pani leveäreunaisen olkihattunsa päähän, otti korisensa kävivarrelleen ja meni köyhän kuumetaudissa makaavan lapsivaimon luo, joka, hänen tultuaan vuoteen viereen, tarttui hänen molempiin käsiinsä ja kostutti niitä kyynelillä.